Sohvaparka ja kissojen kuulumisia

Meillä on sohvaongelma! Kissat tapaavat teroittaa kynsiä sohvan selkämykseen ja viisi vuotta on tehnyt tehtävänsä ja sohva näyttää kamalalta. Sijoittelen aina taktisesti torkkupeittoja sohvan selkänojalle, mutta nyt risoja kohtia on niin paljon, että sekään ei enää pelasta tilannetta.

Uutta sohvaa ei raaskisi ostaa, sillä sitä odottaisi takuuvarmasti sama kohtalo. Myöskään klassinen "korosta mitä et voi peittää" -sääntö ei tässä tilanteessa kuulosta kovin hyvältä idealta. Pääni puhki pohtineena sain sellaisen idean, että toimisiko tuossa sohvan takana jonkunlainen lipasto/kaapisto? Sellainen, mikä olisi koko sohvan levyinen mutta selkänojaa hieman matalampi. Ikean Eket-sarjan tuotteilla siihen saisi juuri oikean kokoisen kalusteen, mutta olisiko se hyvä siinä?

(kuva: www.ikea.fi)

Sohvaa lukuunottamatta elo kissojen kanssa sujuu mallikkaasti. Olen kertoillut aiemmin ongelmistamme, mutta pahimmat tappelut ovat onneksi jääneet taakse. Molemmat kissat pitävät pojasta, tulevat luokse ja antavat silittää. Olen yrittänyt opetta lapselle kissojen hellää kohtelua, mutta välillä hän saattaa aika kovakouraisestikin napata kissasta. Kerran pari vanhempi Max-kissa on huitassut, mutta onneksi ilman kynsiä. Kissa oli ensimmäisiä sanoja joita poika sanoi ja nyt hän on oppinut myös sanomaan miten kissa sanoo: mau mau mau, oikein hellällä äänellä.

Kissat rakastavat lämpöhuopaa ja aamupalan jälkeen käärin heidät sinne. Päivän mittaan he palaavat sinne aina uudelleen lämmittelemään.

Tästä kuvasta näkyy selvästi arvet Maxin niskassa ja korvassa, jotka ovat peruja siltä ajalta, kun kissat vielä tappelivat, eivätkä tulleet toimeen keskenään. Se oli kyllä ihan kamalaa ja stressaavaa aikaa, kun ei tiennyt mikä riidan aiheutti ja mikä siihen auttaisi. Välillä edelleen heillä tulee joku riita, mutta se on sellainen pieni kahaus jonka jälkeen ovat taas kavereita. Joka kerta oma sydän jättää yhden lyönnin välistä, että ei kai taas. Toivottavasti tämä seesteisempi yhteiselo on pysyvä tila <3

Olisipa kiva kääriytyä kissojen kanssa tuonne lämpimään eikä minua mikään estäkään, joten toivottelen oikein lupsakkaa sunnuntaita!

Ihana uusi Nappula

Moikka, mitä kuuluu! Täällä päivät hujahtavat niin nopeasti, että hyvä jos ehdin itse mukaan. Yhtäkkiä huomasin, että on syksy ja sitten yhtäkkiä huomasin, että satoi ensilumi. Yhtäkkiä huomasin myös, että äitiysloma lähenee loppuaan. Ja yhtäkkiä pieni vauvani onkin jo iso poika.

Kynttilöitä olen sentäs muistanut poltella silloin tällöin. Sain mieheltä nimpparilahjaksi teräksen värisen Nappulan ja sisustuspuuskassa kaivoin kaikki Nappulat esiin. Ihanan näköistä kun niitä on paljon! Ja vaikka samassa asetelmassa on neljää eri väriä niin mielestäni ne sopivat kauniisti  kimppaan. Poika ei vielä osaa pahemmin liikkua, joten kynttilät ja muu sisustus saavat olla rauhassa. Täytyy nauttia niistä nyt täysin rinnoin, sillä kohta kaikki täytyy nostella katon rajaan :D

Jouluun on enää alle kaksi kuukautta ja minulla on vasta yhdet jouluvalot ulkona! Tänään on saatava laittaa lasiterassia jouluisempaan kuosiin. Se kaipaa ainakin vähän valoja sekä talvisempia tekstiilejä ja tietysti kynttilöitä. Tähän vuoden aikaan kynttilöitä ei vain voi olla liikaa, sillä pimeä tulee jo ennen viittä.

Tunnelmallisia iltoja ruudun sille puolen!

Olohuone 360

Blogin alkutaipaleella lanseerasin 360-juttusarjan, jossa kuvasin huoneita joka nurkasta. Tällä tyylillä tilasta saa hyvän kokonaiskäsityksen. Nyt useamman vuoden jälkeen tämä tuntuu taas ajankohtaiselta, sillä koti on kokenut paljon uudistuksia ja sisustus on nyt enemmän "valmis". Olohuone on varmasti kokenut suurimman muutoksen joten halusin kuvata sen blogiin nurkasta nurkkaan, höystettynä muutamalla yksityiskohtakuvalla.

Seuraan aktiivisesti somen sisustusryhmiä ja usein meinaan laittaa kodistamme kuvan kun joku pyytää esimerkiksi inspiraatiota olkkarista missä on kaksi sohvapöytää. Menen blogiin ajatuksella että sieltä saan sopivan inspiraatiokuvan, mutta... Ongelma on se, että kuvaan aina tiloja samasta suunnasta, eikä sopivia kuvia ole. Joten nyt oli aika taas vähän laajentaa. Kumma miten sitä aina jumahtaa samoihin juttuihin.

Olohuoneen aikaisemmat 360-kuvat löydät täältä ››

Mieskin kannusti jatkamaan blogiharrastusta, on kuulemma niin mukavaa kun on näin siistiä! Ei kuulemma edes muistanut miten ihana koti meillä on :D

Tv-tason speksit

Säännöllisin väliajoin saan kyselyitä tv-tasostamme ja ajattelin antaa tasolle postauksen verran palstatilaa. Tasoon tai sen kiinnitykseen ei liity mitään kovin ihmeellistä, vaan tällainen on oikeastaan tosi helppo toteuttaa.

Taso on koostettu viidestä korkeakiiltovalkoisesta Ikean Bestå-kaapista. Kaapit on ruuvattu kiinni toisiinsa yhdeksi pitkäksi kalusteeksi. Seinään se on kiinnitetty myöskin ruuvaamalla. Tason takana on kiviseinä, joten kiinnitykseen on valittu siihen sopivat ruuvit ja roput. Lisätukea taso saa sen alla olevasta puulistasta. Kaapisto on ruuvattu seinään vain yläreunastaan ja alareuna lepää listan päällä.

Taso kiinnitettiin juuri pistorasian yläpuolelle (se siis määräsi korkeuden), jolloin johtohässäkkä ei loista silmille normaalilta katselukorkeudelta. Keskimmäiseen kaappiin on porattu kaksi reikää, toinen kanteen ja toinen pohjaan. Kaikki johdot on pujotettu näistä reijitä pistorasialle.

Kaikki päivittäiset laitteet ovat tason päällä, mutta halutessaan ne voisi sijoittaa myös kaapin sisään. Kaapissa niitä voi ohjata kaukosäätimen käyttöalueen laajentimen avulla. Laajennin on pieni laite, joka sijoitetaan tason päälle ja siihen yhdistetään kaikki kaapissa olevat laitteet. Meillä ei ole kaukosäätimellä käytössä kuin vahvistin ja digiboksi ja sijoitimme ne television alle. Nettimodeemi on kaapissa ja toimii sieltä käsin moitteetta. Myös Play Station on kaapissa ja silloin harvoin kun käytämme sitä, pidämme kaapin ovea auki.

Minusta seinälle nostettu taso näyttää keveältä jonka lisäksi sen alta on helppo imuroida. Välillä aina haaveilen piilottavani kaikki laitteet johtoineen kaappiin, mutta empä ole viitsinyt ryhtyä moiseen. Kivalta taso näyttää näinkin.

Seuraava kysymys koskee varmaankin takaseinän sävyä, se on Tikkurilan kalsiitti :)

Käsikranaatti olohuoneessa

Viimeinkin käsikranaatti on kotona! Olen haaveillut Artekin A110-valaisimesta kauan, mutta vasta nyt se saapui kotiimme. Jaamme miehen kanssa yhteisen intohimon valaisimiin ja päätimme pojan syntymän kunniaksi ostaa uuden valaisimen. Jotenkin kiva muistaa aina pojan kasvaessa, että tuo lamppu ostettiin samaan aikaan kun synnyit :D Tarkalleenottaen valaisin on Vepsäläisen ystävänpäivä-alesta ja poika syntyi kolme päivää ystävänpäivän jälkeen.

Periaatteessa ostamme valaisimia vain tarpeeseen ja A110 sai odottaa siksi, että emme olleet keksineet sille paikkaa. Sitten syntyi tarve saada olohuoneen nurkkaan lamppu ja niin kaksi asiaa ratkaisivat toisensa. Olen ihan rakastunut! Iltaisin meillä ei ole muita valoja päällä kuin tuo <3

Alvar Aalto suunnitteli valaisimen vuonna 1952 ja edelleen A110 on modernin ja ajankohtaisen näköinen. Se luultavasti sopii jokaiseen sisustukseen ja jokaiseen aikakauteen. Ihan hassua, että mielestäni olohuone ei ole kaivannut mitään, mutta nyt tuntuu että ilman tuota lamppua tilasta puuttui jotakin.

No mitäs tykkäätte, sopiiko valaisin tuohon nurkkaan?

Harmaat maalisävyt

Minulta kysytään toistuvasti tiettyjä asioita kodistamme, yksi niistä on seiniemme harmaat maalisävyt. Niinpä ne ansaitsevat oman postauksen, näin löydän maalikoodit itsekin nopeasti googlaamalla.

Olohuoneen takaseinä on maalattu Tikkurilan Kalsiitti-sävyllä, maalina muistaakseni Remontti-Ässä.

Makuuhuoneen kaikki seinät on maalattu sävyllä NCS 1500-N, maali oli jokin himmeä tai puolihimmeä remonttimaali.

Vierashuoneen sängynpäätyseinä on Taika Helmiäismaalin hopealla telattu ristiin ja rastiin.

Olohuoneen harmaa on näistä lämpöisin ja jos yritän etsiä siitä sävyä, johon se taittaa niin ehkäpä hieman punaiseen. Makuuhuoneen harmaa on neutraali, eikä taita oikein mihinkään, NCS-kartan N-sävyt ovat kaikki neutraaleja. Vierashuoneen seinä on selkeästi hopean hohtoinen ja minusta ehkä kaikista ihanin :)

Mummokukka

Kirjoittelin tämän postauksen ennen Mökön syntymää, mutta se jäi julkaisematta kun synnytys yllättäen käynnistyi. Nytpä muistin, että täällä odottaa valmis sisustuspostaus :)

--
Olen taas talven aikana saanut ison osan viherkasveista hengiltä. Olen oikeastaan tosi hyvä siinä. Kumma kyllä, peikonlehti olla porskuttaa jo ties monetta vuotta ja tuossa lattialla oleva anopinhammaskin saattaa saada 2v-synttärit. Nyt kun kevätaurinko alkoi pilkistelemään verhon raosta, alkoi mieli tehdä kotiin jotain uutta vihreää. Niimpä marssin kukkakauppaan, josta mukaani tarttui yhden palmuvehkan lisäksi ihana mummokukka, nimittäin rönsylilja! Muistan, että molemmilla mummeillani näitä on aina ollut <3

Kasvihan on oikeastaan aika modernin näköinen, rento ja raikas. Kaupassa se muuten näytti pieneltä, mutta tuossa hyllyllä se näyttää tosi isolta. Kaupassa kaikki aina hämää :D

Artek A110-valaisin – ikuisuushaave

Taaaas kerran Artekin A110-valaisin on ostoskorissa! On se kumma, että en ole sitä vielä näihin päiviin mennessä ostanut, vaikka olen iäisyyden siitä haaveillut. Syy ostamattomuuteen on se, että olen haaveillut valaisinta keittiöön saarekkeen päälle, mutta siihen sopisi paremmin kaksi kuin yksi ja sitten loppuvat rahat.

No mutta nyt on ratkaisu tähänkin pulmaan! Olemme puhuneet mieheni kanssa jo kauan, että olohuoneeseen pitää saada lisää valoa. Meillä on katossa monta paikkaa roikkuvalle valaisimelle, mutta emme ole keksineet mitä ja mihin kohtaan.

Yhtenä iltana juttelimme, että jokin pieni ja siro valaisin olohuoneen nurkkaan, telkkarin vasemmalle puolelle olisi kiva. Selailimme nettiä, mutta mitään kivaa ja edullista ei tullut vastaan. Tai ehkä tuli, mutta mikään ei silti kelvannut. Lopulta tajusin miksi. No siksi, että en halua elämääni muuta roikkuvaa pikkulamppua kuin Käsikranaatin <3

Miten on raadin mielestä, sopisiko elämäni rakkaus tähän nurkkaan, johon sen Photoshoppasin?

Olohuoneen valkoiset verhot

Edelliset verhot:

Kevätauringon alkaessa pilkistelemään ikkunoista, aloin kaipaamaan olohuoneeseen jotain freesimpää ilmettä. Päätin aloittaa helpolla ja laitoin miehen hakemaan Ikeasta valkoiset purjerengasverhot, jotka virittelimme olkkarin ikkunarivistön reunoille. Harmaavalkoraidalliset verhot ovat roikkuneet tuossa jo reilusti yli kolme vuotta, joten oli ihan ansaittua ostaa uudet. Pidän edelleen noista vanhoistakin verhoista ja yhdet pääsivät makuuhuoneeseemme. (Olohuoneessa laitan aina kaksi sivuverhoa molemmille puolille, jotta verhot näyttävät runsaammilta.)

En ole enää aikoihin ostanut muita kuin 100 % puuvillaisia verhoja, pyrin kaikissa tekstiileissä suosimaan muutenkin luonnonmateriaaleja. Pellavaverhot olisivat myös ihanat, mutta kissaperheessä hinta ratkaisee, sillä kissamme tuppaavat kynsimään kaikkia tekstiilipintoja. Samasta syystä purjerengasverhot ovat parhaat, sillä nipsulliset tippuisivat vähintään kerran päivässä. Tiedän, että tämä ongelma olisi hillittävissä tuomalla raapimispuu verhojen läheisyyteen, mutta ulkonäkö ratkaisee tällä kertaa. Puuvilla kestää yllättävän siistinä kissoista huolimatta. Toki lähitarkastelussa näkee pinnan kuluneen, mutta harva meillä konttailee lattianrajassa. Ne ketkä konttaavat, eivät ikänsä tai promillemääränsä vuoksi ymmärrä verhoista mitään :D

Ennen ja jälkeen -kuvista huomaa hyvin, että harmaat verhot rajasivat ikkunat selkeämmin ja toivat vähän särmää, mutta valkoisten yksinkertaisuus viehättää silti enemmän tällä hetkellä. Kyllä vain tekstiilit ovat sisustajan parhaita kavereita! Helppoa, nopeaa ja halpaa muutosta niin usein kuin viitsii silittää ja vähän kiipeillä.

Mustavalkoinen matkakuume

Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että teetin uusimmista reissuistamme lisää valokuvatauluja. Nyt tauluja on jo niin iso kokoelma, että olen ripotellut niitä vähän joka paikkaan. Olohuoneen paraatipaikalle pääsivät viimeisimmät kaupunkilomamme Berliini, Kööpenhamina ja Amsterdam. Samalla vaihdoimme Granitista tilattuun porraskäytävätauluun top-listan lempparimatkakohteista, joissa olemme yhdessä käyneet.

Kaikenlaisilla matkamuistoilla ja muistutuksilla on mieletön voima, joka kerran kotiin tullessani näen tämän matkakohdelistan ja tulen niin hyvälle mielelle. Samoin aina kun katson valokuvatauluja niin mieleen muistuu jokin ihana yhteinen kokemus. Tuohon porraskäytävätauluun voisikin seuraavaksi listata matkakohdehaaveet, jonne vielä haluaisimme matkustaa. Niitä nimittäin riittää!

Ulkona on niin kaunis sää, että taidan vetäistä lenkkarit jalkaan ja mennä kävelylle. Reipasta viikonloppua!

Loppiainen

Joulun runsaus sai väistyä, tilalle kaipasin selkeyttä ja vähäeleisyyttä. Karsin joulun lisäksi kaikkea muutakin koristusta vähäisemmäksi, jopa sohvatyynyjen määrää. Tällä pelkistetyllä linjalla mennään lopputalvi. Tekisi tosin mieli hankkia jokin uusi viherkasvi olohuoneeseen tuomaan jo keväistä raikkautta. Vaikka täällä pakkanen paukkuu yli kahdessakympissä ja maa on pitkästäaikaa valkoinen, niin mieli on jo hieman keväisissä tunnelmissa. Vaikka olen 101% jouluhömppä, niin ihan viimeistään loppiaisena saa kaikki jouluun liittyvä väistyä. Ehkä olenkin joulunodottajahömppä, sillä alan koristella kotia jo marraskuussa. Joulussa parasta on kyllä juurikin se odotus joka huipentuu aattoon. Sen jälkeen joulu on ohi.

Jossain joulunpyhinä laitoimme olohuoneen seinälle kolmanne lokerohyllyn, joka löytyi kaapin pohjalta. Joulun ajan lokeroissa vallitsi kaaottinen joulurunsaus, joka nyt pelkistyi mustavalkoiseksi ja minimalistiseksi. Jokin siro ja roikkuva viherkasvi sopisi lokeroihin sitten keväällä. Tulppaani-kausi on startannut ja joka viikko kaupasta muuttaa meille uusi kimppu. Tulppaanit ovat minusta ihanimpia leikkoja!

Tämän päivän suunnitelmissa on mennä kaveriporukalla ravintolaan syömään hyvin ja huomenna kokoonnumme sisaruslauman kanssa meille peli-iltaan. Jos pakkanen edes hieman laskee, niin kylpytynnyrin lämmitys on myös viikonlopun suunnitelmissa. Nyt menen rapsimaan viimeiset ikkunatähdet kaappiin odottamaan ensi joulua. Rentoa loppiaista!

Mitä vuosi 2016 muutti kotonamme

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Meillä tämä 2017 tulee olemaan suurien mullistuksien vuosi ja blogiinkin se tulee vaikuttamaan. Ajattelin nyt kuitenkin näin vuoden aluksi tehdä katsauksen, mitä muutoksia viime vuosi toi kotiin ja sisustukseen.

Tammikuussa siirsimme nikkaroimamme sängynpäädyn vierashuoneeseen ja sinne se on sopinut hienosti! Miellyttää silmää edelleen. Tuo pienempi Hay Tray -pöytä asustelee tätä nykyä taas olohuoneessa, joten uusi yöpöytä pitää keksiä vierashuoneeseen.

Helmikuussa kylpyhuoneen vanha shampoohylly sai lähtöpassit ja tilalle tulivat Normann Copenhagen Pocket -säilyttimet. Nämä ovat toimineet mainiosti ja olen tyytyväinen hankntaan. Olen jopa harkinnut ostavani vielä pienet Pocketit isompien reunoille.

Maaliskuussa alkoi syyhyttää jo pihan ja terassien laittaminen ja hankimmekin lasiterassille uudet pöydät. Nämä pyöreät betoniset löytyivät edullisesti Jyskistä ja ovat palvelleet hyvin tarpeitamme.

Huhtikuussa meille kotiutui etsinnässä ollut sivupöytä. Tämä ihanuus on Habitat-kaupan valikoimaa. Olen tykännyt vaihtaa pöydälle asetelmia sesongin ja fiiliksen mukaan. Laatu on osoittautunut erinomaiseksi, pinnassa ei ole naarmun naarmua eikä lommon lommoa, vaikka  saarekkeelta on tippunut pöydälle kaikenlaista ja kissat ovat hyppineet siihen. Oikein hyvä ostos siis tämäkin!

Toukokuussa siirryimme jo pihahommiin ja ensitöiksemme viimeistelimme aurinkoterassin hankkimalla sinne valaisimet. Ne ovat valaisseet mukavasti terassia syksyn ja talven pimeinä. Tänä kesänä tosin täytyy keksiä kivien ja kasvien tilalle jotakin muuta, minusta ei olekaan rikkaruohojen nyppijäksi :D Tällä hetkellä valaisimien alus näyttää kuolleelta viidakolta.

Kesäkuu toi kotiimme uudet tuolit ruokapöydän ympärille. Niistä olimme haaveilleet jo kauan, sillä kissat olivat tuhonneet aiemmat keinonahkaiset tuolimme. Vaikka vanhat tuolit olivat oikeasti vain kolmen vuoden ikäiset, en kestänyt niiden epäsiistiä olemusta. Tilalle valikoitui pitkällisen pohdinnan tuloksena Calligaris Skin-tuolit ja rakastan niitä edelleen ihan mahdottoman paljon! Tuolit saavat poikkeuksetta kehuja vierailtamme niin ulkonäkönsä kuin istuinmukavuutensakin puolesta. Nyt haaveilen ostavani niitä pari lisää, sillä pöydän sivuille mahtuu helposti istumaan kuusi.

Heinäkuussa aloitimme terassien aitaprojektin takapihan grillausterassilta. Syyskuuhun mennessä säleaita oli päässyt myös etupihan sisäänkäynnille. Tulevana kesänä olisi tarkoitus aidata koko suuri terassialueemme, joskin hieman kevyemmällä versiolla niiltä osin, missä näkösuoja ei ole tarpeen.

Elokuussa tein löytöjä Pukumiehen loppuunmyynnistä ja pieni akryylipöytä päätyi pilkkahinnalla lasiterassillemme. Samaisesta paikasta tarttui mukaani myös vaaterekki, joka päätyi pukeutumishuoneeseen. Rekki on ollut mainio löytö ja harmittaa, että näitä ei ollut saatavilla enemmän, toinenkin olisi kelvannut. Täytyy vastaisuudessakin koluta vaateliikkeiden loppuunmyyntejä, vaikka liikkeen vaatevalikoima ei kiinnostaisikaan.

Syyskuussa tekniikkahullu mieheni päätti, että muutaman vuoden vanha televisio ei enää kelpaa. Ei sitten millään. Niimpä meille päätyi 65 tuumainen jättiläinen "koristamaan" olohuonetta. Televisio on ollut hyvä, tosin minusta kaikki televisiot ovat. Isolta se edelleen näyttää, mutta kaksihan meitä täällä sisustaa, joten ihan kaikkeen ei diktatuurini yletä.

Lokakuussa ei tapahtunut blogissa eikä kodissa hirmuisesti mitään. Hieman sisustelin syksyä lasiterassille ja ensimmäiset kausivalot pääsivät kaapinpohjalta esiin.

Marraskuussa lasiterassimme pääsi lehtikuvauksien näyttämöksi ja oikein mieluisan työtehtävän siivin pääsin stailaamaan talvitunnelman meille. Oli jännittävää nähdä oma koti ja rakas Putte-kissa lehden sivuilla.

Joulukuu toi tullessaan joulupukin ja pukki toi tullessaan paljon uusia sisustusjuttuja kotiin. Joulukuu toki muutti koko sisustuksen runsaaksi, pehmeäksi ja kimmeltäväksi talvimaaksi. Nyt tammikuussa silmät kaipaavat kovasti jo raikkautta kotiin ja karsintaa tulee tapahtumaan reilulla kädellä.

Paljon sitä ehtii vuodessa muuttumaan vaikka tuntuisi, ettei sisustuksessa ole tapahtunut juurikaan mitään. Mieleisin kaikista on ollut uudet tuolit, niitä en pysty kylliksi hehkuttamaan.

Oikein hyvää ja sisustuksellista uutta vuotta 2017!

Joulu kukkii

Täällä mennään jo toisella kierroksella, nimittäin joulukukkien osalta. Olen saanut hengiltä ensimmäiset hyasintit ja amaryllikset. Onneksi kaupasta saa kipaistua uudet. Nähtäville jää, saanko nämä tänään kuvaamani pidettyä hengissä aattoon asti vai vieläkö joulukukat ehtivät vaihtua. Ikeasta ostin pikkuisia valkoisia kukkia täynnä olevan orkidean, ainakin sen uskon pärjäävän uuden vuoden aattoon asti :D

Tänään on joululoman ensimmäinen päivä ja miten mahtavaa onkaan juoda kahvia kynttilän valossa, joulumusiikin soidessa. Mihinkään ei ole kiire, kaikki jouluhankinnat on hankittu ja koti suurin piirtein siivottu. Tiedossa on vain fiilistelyä ja lahjojen paketointia. Ehkä leivon vielä jotakin pientä, jotta koti tuoksuu ihanalta. Halusin loman mielummin ennen kuin jälkeen joulun, koska juurikin odotus ja valmistelut ovat joulussa kaikista parasta. Joulun jälkeen voi sitten aloittaa arjen ja suunnata ajatukset jo kohti vuotta 2017.

Aatoksi menemme vanhemmilleni, jonne kokoontuu koko sisaruskatras perheineen. Suuren suuri perheemme kasvaa koko ajan ja tänä aattona meitä on jo 15. Tällä määrällä joulupöytään pitää olla vuoronumerot :D Joulussa parasta juuri onkin se, että kaikki ovat yhdessä ja hyvillä mielin. En osaa edes kuvitella joulua kahden mieheni kanssa.

Ihanaa jouluvalmisteluita ja odotusta ruudun sinne puolelle!