Juhannuksen tunnelmat

Terveisiä mökiltä! Minulla oli aivan mahtava juhannus, toivottavasti sielläkin puolen ruutua <3

Juhannus on erityisen tärkeä juhla, sillä se on ainoa kerta vuodessa kun koko perheemme viettää yhdessä yötäpäivää. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin se että kaikki ovat paikalla ja perhe kasassa. Tänä vuonna isoin sisko joutui olemaan töissä, mutta useimmiten ovat aivan kaikki paikalla. Meillä on niin ratkiriemukasta yhdessä, ei haittaa että minun ja nuorimmaisen välillä on parikymmentä vuotta ikäeroa, juhannuksena taannumme kaikki samalle tasolle. Vatsa on vieläkin kipeä siitä kaikesta nauramisesta (ja syömisestä)!

Vanhempiemme mökki on saaressa ja meri on koko perheellemme tärkeä. Sijainti on aivan mahtava monilapsiselle perheelle, sillä mökki on poukamassa, jossa vesi on pitkälle matalaa. Näistä kuvista nökee hyvin meidän oman rantamme. Venelaiturin kohdalla veden pinta ylettyy vasta vyötäisille.
 

Sää ei ollut kaikista paras mahdollinen, sillä vettä satoi melkein koko perjantain ja lauantain. Sunnuntaina saimme herätä mahtavaan auringonpaisteeseen. Myös hernerokkasumu yllätti meidät lauantaina, oli muuten hienon näköistä kun välillä ei nähnyt nenäänsä pidemmälle! Sää ei meitä haitannut, sillä pelailimme pelejä, täyttelimme ristikoita ja nauroimme. Hyvässä seurassa aika kuluu kuin siivillä. Suurperheessä on muuten mainio puoli siinäkin, että kaikki pelit ovat kivoja isolla porukalla. Tämän juhannuksen lautapelihitiksi nousi Rappakalja. Voi että olemme nauraneet sen parissa monta kierrosta.

Sateesta huolimatta teimme kuvausretken hylätylle kalajalostamolle, joka sijaistee saaren toisella rannalla. Sää oli omiaan jännittävien kuvien ottamiselle ja sumu antoi tarinoille siivet. Miksi jalostamo on hylätty? Kuka jätti jälkeensä kaksi kahvikuppia ja lyhdyn?

Kiipesimme myös korkealle vuorelle jonka laella sijaitsee ihkaoikea viikinkihauta! Samalla reissulla poimimme asiaankuuluvat kukat sinkkusiskon tyynyn alle. Ei muuten ole helppo homma löytää saaresta yhdeksää erilaista kukkaa.

Juhannukseen sisältyi siis sään koko kirjo, tarinoita, historiaa, taikoja, saunomaista ja uimista (vesi oli alle kymmenen asteista), pelejä, kalastusta, jännitystä, sulkapalloa, telttoja, herkkuja, hyttysiä, iloa ja elämää! Kiitos pikkusiskoille, heidän miehilleen, veikalle, äitille ja iskälle <3

Revontulet Etelä-Suomessa

Luonto tarjoili meille viime yönä ihan mahdottoman upean valoshown, kun saimme ihastella revontulia täällä Etelä-Suomessakin. Minulle revontulet edustavat Levinreissuja ja pimeässä niitä katsellessani olin hetkittäin lomalla ihanassa Lapissa.

Harmittavaa, että Blogger pakkaa kuvia niin paljon. Ennen blogia näissä kuvissa ei ollut rakeisuutta, mutta täällä blogin puolella laatu on kärsinyt suuresti.

Ennen tätä postausta kävimme mieheni kanssa keskustelun kuvankäsittelystä. Hänen mielestään kuvista tulee hienompia kun niitä käsittelee, mutta minä tykkään, että kaikki blogin kuvat ovat mahdollisimman vähän käsiteltyjä. Pidän kuvista jotka vastaavat mahdollisimman paljon ihmissilmää. Nämä kuvat ovat hyvin niukasti käsiteltyjä.

Näkyikö teillä revontulia?

Terveisiä Lapista!

Täällä kirjoittelee riutunut rouva, joka ihmettelee miten nopeasti aika juoksee! Tuntuu, että vasta lähdimme ajelemaan kohti Lappia ja nyt olemme jo kotona. Olisipa keino hidastaa aikaa, edes kerran elämässä :)

Vietimme viikon noissa täydellisen ihanissa maisemissa. Voisin muuttaa pysyvästi Lappiin, niin kaunista siellä on! Vuokrasimme ihanan kelomökin läheltä Levin keskustaa. Naapureita ei juurikaan ollut ja saimme olla melkoisen rauhassa koko loman. Mökin pihalla oli grillikota jossa oli ihana keitellä minttukaakaota. Sisustus painottui puu- ja kivipintoihin ja kalusteet olivat perus-Ikeaa, mutta kylläpä kelpasi valkoista rakastavalle sisustusbloggaajalle! Kelohirsi on aivan todella kaunis ja jos joskus rakennan mökin, niin hirrestä sen olla pitää.

Lomamme oli hyvin aktiivinen ja kelkkailimme viitenä päivänä yhteensä 650 km! Kyllä on kroppa sen tuntuinenkin. Rakas harrastus Lapin super-upeissa maisemissa, täydellisempää lomaa ei voi olla. Kelkalla ehtii nähdä niin paljon enemmän kuin vaikkapa pelkästään hiihtäen. Ajelimme pariin otteeseen Ylläksellekin maisemia ihailemaan. Alla olevan kuvan tilanne toistui usein, kelkka seis ja kamera esiin! Kuvin on vaikea todistaa, kuinka kaunista Lapissa on, mutta ehkä tästä postauksesta välittyy edes ripaus Lappihuumastani.

Pitihän toki käydä pistäytymässä paikallisessa sisustuskaupassa, josta ei kyllä tarttunut mukaan tuliaisia kummempaa. Meinasin ostaa poronsarvet, mutta jätin ne kuitenkin kauppaan. Söimme joka ilta ravintolassa, joskus parikin kertaa päivässä. Kuka sitä lomalla viitsii tehdä ruokaa! Ihana Pannukakkutalo valloitti sydämeni ihan sata-nolla. Ruokalistalla on ainakin sata suolaista ja makeaa pannukakkuvaihtoehtoa. Voisiko ihminen elää pelkillä pannukakuilla? <3 Suosittelun arvoisia ravintoloita ovat myös Ämmilä, Valkea Vaadin, Wanha Hullu Poro sekä Pihvipirtti. Pihvipirtissä söimme kahtena iltana ja se on ehdottomasti yksi parhaista ravintoloista ikinä.

Vaikka ajomatka oli pitkä ja rankka (melkein 1000 km ja 13 tuntia), niin lähtisin ajamaan vaikka heti uudestaan! Lappihulluus on ihan oikea sairaus ja poden sen rajuinta muotoa. En missään en koskaan ole nähnyt niin upeita maisemia piste! Ja porot ja revontulet, miksei niitä ole Kymelaaksossa? Ja ehkäpä Lapin loman tekee entistä täydellisemmäksi kelkkailu, kelkkareitit ovat kuin moottoriteitä ja kelkkailemaan pääsee mökin pihasta. Kotona pitää ensin pakata kelkka kärriin ja ajaa 30 km lähimmän reitin varteen. Eikä Kymenlaakson reitit pärjää muutenkaan Lapin mahtaville baanoille.

Valokuvia tuli näpsittyä noin 540 ja voin kertoa, että oli melkoisen vaikea valita ja karsia ne kuvat, jotka pääsivät blogiin. Eikös kuitenkin 16 kuvaa 540 kuvasta ole jo melkoinen suoritus :)

Muokattu 10.2.2015 klo 21.03: Ravintolan nimi korjattu

Luonnonkaunis

Huomasin yhtenä päivänä tuskailevani kaupassa kun en löytänyt mieleistä kukkakimppua kotiin. Pionit olivat haaveissa, mutta yhtäkään ei meidän kaupassa ollut. Vain muutamaa väriä neilikoita ja nuupahtaneen näköisiä ruusuja.

Kotiin tultuani hoksasin taas kuinka kaunis luonto onkaan juuri nyt. Kukkakimpuissakin on paljon suurempi valikoima kuin kaupassa. Värivaihtoehtojakin löytyy!



Poimin omasta ojasta kauniin valkoisen kimpun ja yllätyin, kuinka hyvänä se on pysynyt maljakossa jo monta päivää. Aina ei kannata mennä merta edemmäs kalaan :)

Luonnonhelmassa

Nautimme päivällisen tänään näin kauniissa maisemissa. Voi kuinka kaikki maistuukin paremmalle ulkona! Grillaamisen lomassa käpsyttelimme kallioille ja ihailimme auringon kultaamia rantoja. Melkein voisi luulla, että on syksy.




Työviikkokin on jo puoliksi taputeltu ja viikonloppu häämöttää jo nurkan takana!

Kahvihetki luonnonhelmassa

Tänään oli ehkäpä koko talven kaunein päivä ja sen houkuttelemana pakkasimme repun selkään ja patikoimme metsätietä pitkin laavulle. Kahvi maistuu luonnonhelmassa uskomattoman hyvälle! Pakkasta oli reilu kymmenen astetta ja kuumana höyryävä kahvi kädessä oli ihana katsella illan hämärtymistä.

Rentoa sunnuntai-iltaa ja reipasta huomista!