perjantai 17. maaliskuuta 2017
Pöydän päässä
Vauva on alkanut näkymään sisustuksessa, muutenkin kuin vaippoina ja värikkäinä leluina. Pinnasängyn ohella ostimme Tripp Trapp -tuolin ja siihen New Born -sitterin. On mukavaa saada vauva ruokahetkiin mukaan ilman, että tavallinen sitteri pitäisi nostaa pöydälle. Tripp Trappista saa sitterin helposti irti, jolloin se toimii tavallisen sitterin tapaan myös lattialla. Pikkuinen ei ole vielä kovin montaa kertaa tuossa ollut, syli on toistaiseksi paras paikka. Puolivuotias serkkupoika on testannut sitterin jo ihan käytännössä ja syönyt ruokansa pöydän ääressä, kuten isojen poikien kuuluukin. Myös pikkukissa on aivan ihastunut tuoliin ja tulee siihen aina, kun olemme aamukahvilla.
Tilasimme pöydän ympärille myös pari tuolia lisää. Aikaisemmin käytössä on ollut vain neljä, mutta siroja Skin-tuoleja mahtuu tähän helposti kuusi. (Pöytä on kaksi metriä pitkä.) Yllätyksekseni Tripp Trappissa on värin lisäksi jotain samaa tuolien kanssa ja se sopii minusta hyvin tuohon pöydän päätyyn.
Mökö on riemastuttanut elämäämme tänään tasan kuukauden ja tällä samalla päivällä serkkupoika täyttää puolivuotta. Odottelemmekin täällä siskoa perheineen synttärikahveille. Onhan 1+6 jo huikeat 7 kk ja syytä siis juhlaan!
sunnuntai 12. maaliskuuta 2017
Harmaat maalisävyt
Minulta kysytään toistuvasti tiettyjä asioita kodistamme, yksi niistä on seiniemme harmaat maalisävyt. Niinpä ne ansaitsevat oman postauksen, näin löydän maalikoodit itsekin nopeasti googlaamalla.
Olohuoneen takaseinä on maalattu Tikkurilan Kalsiitti-sävyllä, maalina muistaakseni Remontti-Ässä.
Makuuhuoneen kaikki seinät on maalattu sävyllä NCS 1500-N, maali oli jokin himmeä tai puolihimmeä remonttimaali.
Vierashuoneen sängynpäätyseinä on Taika Helmiäismaalin hopealla telattu ristiin ja rastiin.
Olohuoneen harmaa on näistä lämpöisin ja jos yritän etsiä siitä sävyä, johon se taittaa niin ehkäpä hieman punaiseen. Makuuhuoneen harmaa on neutraali, eikä taita oikein mihinkään, NCS-kartan N-sävyt ovat kaikki neutraaleja. Vierashuoneen seinä on selkeästi hopean hohtoinen ja minusta ehkä kaikista ihanin :)
Olohuoneen takaseinä on maalattu Tikkurilan Kalsiitti-sävyllä, maalina muistaakseni Remontti-Ässä.
Makuuhuoneen kaikki seinät on maalattu sävyllä NCS 1500-N, maali oli jokin himmeä tai puolihimmeä remonttimaali.
Vierashuoneen sängynpäätyseinä on Taika Helmiäismaalin hopealla telattu ristiin ja rastiin.
Olohuoneen harmaa on näistä lämpöisin ja jos yritän etsiä siitä sävyä, johon se taittaa niin ehkäpä hieman punaiseen. Makuuhuoneen harmaa on neutraali, eikä taita oikein mihinkään, NCS-kartan N-sävyt ovat kaikki neutraaleja. Vierashuoneen seinä on selkeästi hopean hohtoinen ja minusta ehkä kaikista ihanin :)
Tunnisteet:
Makuuhuone,
Olohuone,
remontti,
Sisustus,
vierashuone,
Vinkki
sunnuntai 5. maaliskuuta 2017
"Moottorikelkkailu nainen"
Seurailen aika tarkasti sitä, millaisilla hakusanoilla Syhinään päädytään. Niistä saa hyviä vinkkejä siitä, mitä voisi postailla ja mitkä aiheet kiinnostavat. Tyypilliset hakusanat liittyvät luonnollisesti kotiin, pihaan ja sisustamiseen, mutta kummallisia poikkeuksiakin löytyy, hauskin viimeaikainen on ehkäpä "lompakon sisältö".
Täällä etelässäkin on ollut aika kivasti lunta helmikuussa ja se lienee tuonut kävijöitä blogiin kelkkailuun liittyvillä hakusanoilla, kuten "moottorikelkkailu nainen" ja "naiselle sopiva moottorikelkka". Kovin montaa kelkka-aiheista postausta ei blogista löydy, mutta silti Google heittää tänne, joten ehkä yksi moottorikelkkapostaus talvessa on paikallaan.
Minulla on ollut moottorikelkka jo monta vuotta. Ensimmäinen kelkkani oli vanhempi Polaris XC, jonka romutin lunastuskuntoon. Sen jälkeen hankin Arctic Cat F6 -kelkan, joka asustelee meillä edelleen. Molemmat pelit ovat olleet oikein hyviä naisen käyttöön. Tiedä sitten mitä ominaisuuksia naisella pitäisi olla verrattuna miehiin :D Itse pidän tärkeänä, että kelkassa on pakki, sillä pienikokoisena naisena, kelkan kääntäminen tai pahasta paikasta pois pääseminen ei käsin nykimällä ole helpoimmasta päästä. Sähköstartti olisi plussaa, mutta kyllä minä saan catin nykimälläkin käyntiin, tosin aika monta kertaa pitää nykäistä.
Kelkkailu on ihan mahtava harrastus, sekä miehille että naisille. Reitit kulkevat kauniissa lumimaisemissa ja maisemat vaihtuvat tiuhaan. Ajamme aina jonkinmoisella porukalla ja mikäs sen mukavampaa kuin viettää aikaa ystävien kanssa luonnossa. Olemme käyneet kelkkoinemme sekä Levillä että Tahkolla ja sillä tavalla ehtii nähdä kohteen muutamassa päivässä jo tosi hyvin. Hiihtämällä jää monta upeaa paikkaa näkemättä.
Moottorikelkkailu on extremeurheilulaji, joten loukkaantumisen riski on suuri, mutta eiköhän tilastollisesti kuitenkin suurempi vaara vaani auton ratissa. Olen loukkaantunut pari kertaa ja saanut muutaman aivotärähdyksenkin, mutta en silti lopettaisi tätä mukavaa harrastusta. Vauhtia, kavereita ja kaunis luonto <3
Suosittelen jokaisen kokeilemaan edes kerran elämässään! Ja vakuutan, että tämä laji sopii ihan yhtä hyvin naiselle kuin miehellekin.
Täällä etelässäkin on ollut aika kivasti lunta helmikuussa ja se lienee tuonut kävijöitä blogiin kelkkailuun liittyvillä hakusanoilla, kuten "moottorikelkkailu nainen" ja "naiselle sopiva moottorikelkka". Kovin montaa kelkka-aiheista postausta ei blogista löydy, mutta silti Google heittää tänne, joten ehkä yksi moottorikelkkapostaus talvessa on paikallaan.
Minulla on ollut moottorikelkka jo monta vuotta. Ensimmäinen kelkkani oli vanhempi Polaris XC, jonka romutin lunastuskuntoon. Sen jälkeen hankin Arctic Cat F6 -kelkan, joka asustelee meillä edelleen. Molemmat pelit ovat olleet oikein hyviä naisen käyttöön. Tiedä sitten mitä ominaisuuksia naisella pitäisi olla verrattuna miehiin :D Itse pidän tärkeänä, että kelkassa on pakki, sillä pienikokoisena naisena, kelkan kääntäminen tai pahasta paikasta pois pääseminen ei käsin nykimällä ole helpoimmasta päästä. Sähköstartti olisi plussaa, mutta kyllä minä saan catin nykimälläkin käyntiin, tosin aika monta kertaa pitää nykäistä.
Kelkkailu on ihan mahtava harrastus, sekä miehille että naisille. Reitit kulkevat kauniissa lumimaisemissa ja maisemat vaihtuvat tiuhaan. Ajamme aina jonkinmoisella porukalla ja mikäs sen mukavampaa kuin viettää aikaa ystävien kanssa luonnossa. Olemme käyneet kelkkoinemme sekä Levillä että Tahkolla ja sillä tavalla ehtii nähdä kohteen muutamassa päivässä jo tosi hyvin. Hiihtämällä jää monta upeaa paikkaa näkemättä.
Moottorikelkkailu on extremeurheilulaji, joten loukkaantumisen riski on suuri, mutta eiköhän tilastollisesti kuitenkin suurempi vaara vaani auton ratissa. Olen loukkaantunut pari kertaa ja saanut muutaman aivotärähdyksenkin, mutta en silti lopettaisi tätä mukavaa harrastusta. Vauhtia, kavereita ja kaunis luonto <3
Suosittelen jokaisen kokeilemaan edes kerran elämässään! Ja vakuutan, että tämä laji sopii ihan yhtä hyvin naiselle kuin miehellekin.
torstai 2. maaliskuuta 2017
Kantarelli-mascarponerisotto
Hypätäämpäs taas kyökin puolelle. Tällä kertaa haluan jakaa teille maailman parhaan risoton ohjeen, jossa taikana on mascarponejuusto. Tämän reseptin löytymisen jälkeen, ei meillä ole muita risottoja enää tehtykään.
3 dl risottoriisiä
3 rkl oliiviöljyä
1 salottisipuli
(2 kpl valkosipulinkynttä)
1 dl valkoviiniä
6 dl kasvislientä
50 g parmesania raasteena
250 g mascarponea
300 g kantarelleja (paistettu ja pakastettu)
suolaa ja mustapippuria
Kuullota pilkotut sipuli (ja valkosipulit) öljyssä ja lisää riisi raakana pannulle. Jatka kuullottamista viitisen minuuttia. Lisää valkoviini ja anna imeytyä kokonaan. Lisää kasvisliemi kauhallinen kerrallaan, seuraava kauhallinen vasta kun edellinen on täysin imeytynyt. Lisää paistetut sienet, parmesanraaste sekä mascarpone. Sekoita hyvin ja mausta suolalla sekä pippurilla. Nauti!
Sienet voivat olla muitakin sieniä, meillä sattuu pakkasessa olemaan paljon kantarelleja. Jos käytät tuoreita, niin paista ne ensin omalla pannullaan "kuiviksi". Jos käytät kuivattuja sieniä, niin liota niitä ensin. Sienien määrä on arvio, eikä se tässä ruuassa ole niin justiinsa, niitä voi laittaa maun mukaan.
Risoton kuvaaminen ei muuten olekaan ihan iisi homma, ruoka ei ole ehkä ihan kauneimmasta päästä, mutta maku on tärkein ja se on tässä ruuassa just eikä melkein.
3 dl risottoriisiä
3 rkl oliiviöljyä
1 salottisipuli
(2 kpl valkosipulinkynttä)
1 dl valkoviiniä
6 dl kasvislientä
50 g parmesania raasteena
250 g mascarponea
300 g kantarelleja (paistettu ja pakastettu)
suolaa ja mustapippuria
Kuullota pilkotut sipuli (ja valkosipulit) öljyssä ja lisää riisi raakana pannulle. Jatka kuullottamista viitisen minuuttia. Lisää valkoviini ja anna imeytyä kokonaan. Lisää kasvisliemi kauhallinen kerrallaan, seuraava kauhallinen vasta kun edellinen on täysin imeytynyt. Lisää paistetut sienet, parmesanraaste sekä mascarpone. Sekoita hyvin ja mausta suolalla sekä pippurilla. Nauti!
Sienet voivat olla muitakin sieniä, meillä sattuu pakkasessa olemaan paljon kantarelleja. Jos käytät tuoreita, niin paista ne ensin omalla pannullaan "kuiviksi". Jos käytät kuivattuja sieniä, niin liota niitä ensin. Sienien määrä on arvio, eikä se tässä ruuassa ole niin justiinsa, niitä voi laittaa maun mukaan.
Risoton kuvaaminen ei muuten olekaan ihan iisi homma, ruoka ei ole ehkä ihan kauneimmasta päästä, mutta maku on tärkein ja se on tässä ruuassa just eikä melkein.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)