Sitten on pitkäikäisin Anopinkieleni, joka ei ole oikein löytänyt omaa paikkaansa. Välillä se on aulan nurkassa:
Välillä taas baaritiskin edessä:
Ja joskus se töröttää keittiössä:
Jostain syystä kasvi ei ole pysähtynyt millekään paikalle. Aulassa se näyttää raukalle nurkassaan, baaritiskin edessä pienelle ja yksinäiselle ja keittiössä se on jotenkin todella keskeinen. Viherkasveissa on se mukava puoli, että niitä voi siirrellä mielin määrin ja saada aikaan ihan erilaisia fiiliksiä. Menempä siirtämään Anopinkielen taas johonkin.