Huomenna lähdemme Thaimaaseen! Olen töissä vielä muutaman tunnin ja lento lähtee iltaseitsemältä. En ole koskaan ollut missään noin kaukana, jänskättää. Jonkin verran olen matkustellut, olen käynyt Englannissa, Espanjassa, Maltalla, Italiassa ja Azoreilla, lähimaiden lisäksi.
Isosiskoni muuttaa reissun ajaksi meille kisujen seuraksi. Viimeksi kun olimme pidemmällä reissulla niin kotiin palaaminen aiheutti kisuille ihan suunnattoman hysterian. Kehräämisestä ja sylissa kihnuamisesta ei meinannut tulla loppua millään.
Instagram päivittyy loman aikana ja blogin pariin palaan joksus. Heippa sitten, tavataan reilun viikon päästä <3
tiistai 28. tammikuuta 2014
maanantai 27. tammikuuta 2014
Matka lähestyy
Syyskuun Matkakuumetta-postauksessa kerroin, että olemme lähdössä Thaimaaseen vuoden alusta. Lähtö on ylihuomenna ja kuume on jo todella korkea. Matkakohteemme on Krabilla, Ao Nang -lomakylä:
Krabi on yksi Thaimaan provinsseista. Se sijaitsee eteläisessä Thaimaassa, Andamaanien meren rannalla. Provinssin pääkaupunki on myös nimeltään Krabi. Krabi on tunnettu hienohiekkaisista ja liidunvalkeista rannoistaan ja sisämaastaan vesiputouksineen ja runsaine eläimistöineen. Krabin 160 kilometrin pituinen rantaviiva on kuuluisa kivimuodostelmistaaan, kallioistaan, luolistaan ja mangrovemetsiköistään. Lähde Wikipedia.
Olemme surffailleet netissä ja tutkailleet minne olemme menossa ja mitä kaikkea siellä pitäisi ehtiä kokea. Olen kerännyt Krabin must see -juttuja blogiin talteen, jotta mikään ei unohdu ja ajattelin, että miksipä en jakaisi haaveiluja ihan julkisestikin, tässä siis tulee :)
Sukellus:
Olen kokeillut sukeltamista joskus muinoin Espanjassa. Kokemus on jäänyt vahvana mieleeni ja haluan päästä uudelleen sukeltamaan. Krabissa on suomalaisten pitämä sukelluskeskus.
Snorklaaminen:
En ole koskaan snorklannut, mutta nyt siihen asiaan tulee muutos!
Khao Kaeo Peak:
Näköalapaikka Ao Nangissa, 1237 porrasta huipulle 200 metrin korkeuteen, josta on 360-näkymät yli Krabin niin pitkälle kuin silmä kantaa.
Railay-niemi ja Ao Phra Nang:
Lyhyen venematkan päässä Ao Nangilta on komeiden kalkkikivikallioiden suojaama Railay-niemi, jonka jakaa kolme rantaa. Railay West on vilkas ja kaunis, joskin matala ranta. Railay East on mutainen ranta, jolta johtaa polku niemen hienoimmalle rannalle, jylhien karstijyrkänteiden saartamalle Ao Phra Nangille eli Prinsessalahdelle. Prinsessalahdelle vievän polun puolivälistä nousee melkein pystysuora polku näköalapaikalle. Ylhäältä avautuvat upeat näkymät, mutta nousu on vaikea. Phra Nangilla asustaa apinoita.
Haad Tubkaek:
Parikymmentä kilometriä Ao Nangilta luoteeseen on Krabin luksusranta. Horisontissa kohoaa karstisaaria, ja heti rannan takaa alkaa viidakko.
Kuumissa lähteissä pääsee kylpemään Klong Thomissa. Kymmenen kilometrin päässä kuumilta lähteiltä sijaitsee viidakon syleilemä, sinivihreä Smaragdilampi eli Emerald Pool. K
Smaragdilampi sijaitsee pienessä Khao Nor Chuchin sademetsäkansallispuistossa. Patikointiretkelle voi ottaa suunnaksi Toan Tieo -vesiputouksen, jolle kulkee merkitty polku.
SAARET:
Phi Phi saaria on kaksi ja niitä on kehuttu kaikkialla! The Beach -elokuvaa on kuvattu siellä ja maisemat ovat huikaisevat. Krabilta pääsee veneellä saarille ja siellä on öisin rantabileitä ja päivisin voi nauttia kauniista rannasta uiden ja löhöillen.
Ko Poda on lähin Ao Nangin saarista, ja sille pääsee pitkähäntäveneellä noin vartissa. Saarelle rantautuu päivän aikana myös venekioskeja, joista voi ostaa thairuokaa, smoothieita, kylmää juomaa, jäätelöä ja täytettyjä patonkeja. Ranta on pitkä ja upea.
Ko Chicken eli kanasaari on aivan Ko Podan vieressä. Nousuveden aikaan saarella on hankala olla, sillä ranta katoaa veden alle. Mutta snorklaus on sitäkin antoisampaa. Erityisesti saaren ”takana” on erittäin hyvät apajat. Laskuveden aikana Ko Chickeniltä pääsee kävellen vieressä töröttäville Ko Tub ja Ko Mo -saarille.
Ko Hong -saarella on paljon kävijöitä koska saarella on Tsunamin uhrien muistomerkki. Matka kestää lähes tunnin. Pitkähäntäveneillä pääsee vielä ekstrana kierrokselle saaren takana olevaan laguuniin. Siellä voi nähdä jopa hain!
Ko Bamboo sijaitsee kauempana etelässä, reilu tunti pitkähäntäveneellä. Ei kannata jäädä veneiden lähettyville, vaan kävellä saaren pohjoiskärkeen, jossa näkee lähes aina pieniä haita.
Ao Tonsai on hippiranta jossa on paljon kiipeilijöitä ja base -hyppääjiä. Myös live-musiikkia on tarjolla joka ilta. Siellä asustelee myös apinoita. Saarella on sähköä vain iltaisin.
RAVINTOLAT:
Sala Bua – thai-boxingin lähettyvillä: Tarjolla erittäin aitoa thai-ruokaa laajalti kalasta, äyriäisistä, possusta, härästä ja kanasta. Tuoreita hedelmiä on niitäkin useita lajeja. Tuoreista hedelmistä puristetut mehut ovat todella mehukkaita. Missä: Thai-boxing stadionin takana.
Carnivore Steak and Grill: Erittäin hyvä ranskalainen pihviravintola tarjoilee Ao Nangin parhaat pihvit. Niitä saa härästä, porsaasta, lampaasta ja kanasta. Listalla myös ankkaa, äyriäisiä ja kalaa. Missä: 127 Moo 3:lla vastapäätä Thai Village Resortia. Lähde turistipoliisin nurkalta ylämäkeen kohti Pavilion Queen’s Bay hotellia.
Chanaya’s: Thai-hollantilaisomistuksessa oleva mukava ja hyvätasoinen ravintola. Tarjolla thai- ja länsimaalaista ruokaa. Missä: Krabi SeaView Resortia vastapäätä.
Last Fisherman’s Bar: Tarjolla thairuokaa, mutta monet tulevat tänne barbecuen vuoksi. Hiiligrilleillä valmistuvaan menyyn kuuluvat maissit, lihat ja kasvikset moneen makuun. Kokit tekevät jopa folioperunat aivan oikeaoppisesti. Missä: Ravintola on hiekalla aivan rannassa.
Lae Lay Grill Restaurant: Rinteessä sijaitsevalta ravintolalta aukeaa Ao Nangin hulppein merimaisema. Ravintolassa kannattaa mahdollisuuksien mukaan mennä yläterassille, josta voi katsella alemmalla tasolla työskenteleviä kokkeja – jos maisemien ihailulta malttaa. Erityisesti kala ja merenelävät ovat olleet erinomaisia. Lihatarjonta on pieni. Kaikki annokset tuodaan todella taidokkaasti ja kauniisti esille aseteltuina. Missä: Ravintola sijaitsee kukkulalla Ao Nangin yläpuolella. Perille pääsee kävellen portaita pitkin.
Bernies: Suosittu buffet, jossa saa syödä pikkurahalla niin paljon kuin napa vetää. Grilliherkkuja, thairuokaa, jäätelöä ja leivoksia. Missä: Rannasta mäkeä ylös McDonalds’in suuntaan.
* * *
Tulipas pitkä lista :D
On sanomattakin selvää, että ihan kaikkea ei voi viikossa ehtiä, mutta kun on näin hyvä lista, ei aikaa kulu ainakaan ihmettelyyn. Huomenna vielä tulen heipattamaan teidät ja sitten Syhi ja syhinä ovat reilun viikon lomalla. Instagram on ainoa, joka päivittyy, ehkä.
Krabi on yksi Thaimaan provinsseista. Se sijaitsee eteläisessä Thaimaassa, Andamaanien meren rannalla. Provinssin pääkaupunki on myös nimeltään Krabi. Krabi on tunnettu hienohiekkaisista ja liidunvalkeista rannoistaan ja sisämaastaan vesiputouksineen ja runsaine eläimistöineen. Krabin 160 kilometrin pituinen rantaviiva on kuuluisa kivimuodostelmistaaan, kallioistaan, luolistaan ja mangrovemetsiköistään. Lähde Wikipedia.
Olemme surffailleet netissä ja tutkailleet minne olemme menossa ja mitä kaikkea siellä pitäisi ehtiä kokea. Olen kerännyt Krabin must see -juttuja blogiin talteen, jotta mikään ei unohdu ja ajattelin, että miksipä en jakaisi haaveiluja ihan julkisestikin, tässä siis tulee :)
Sukellus:
Olen kokeillut sukeltamista joskus muinoin Espanjassa. Kokemus on jäänyt vahvana mieleeni ja haluan päästä uudelleen sukeltamaan. Krabissa on suomalaisten pitämä sukelluskeskus.
Snorklaaminen:
En ole koskaan snorklannut, mutta nyt siihen asiaan tulee muutos!
Khao Kaeo Peak:
Näköalapaikka Ao Nangissa, 1237 porrasta huipulle 200 metrin korkeuteen, josta on 360-näkymät yli Krabin niin pitkälle kuin silmä kantaa.
Railay-niemi ja Ao Phra Nang:
Lyhyen venematkan päässä Ao Nangilta on komeiden kalkkikivikallioiden suojaama Railay-niemi, jonka jakaa kolme rantaa. Railay West on vilkas ja kaunis, joskin matala ranta. Railay East on mutainen ranta, jolta johtaa polku niemen hienoimmalle rannalle, jylhien karstijyrkänteiden saartamalle Ao Phra Nangille eli Prinsessalahdelle. Prinsessalahdelle vievän polun puolivälistä nousee melkein pystysuora polku näköalapaikalle. Ylhäältä avautuvat upeat näkymät, mutta nousu on vaikea. Phra Nangilla asustaa apinoita.
Haad Tubkaek:
Parikymmentä kilometriä Ao Nangilta luoteeseen on Krabin luksusranta. Horisontissa kohoaa karstisaaria, ja heti rannan takaa alkaa viidakko.
Kuumissa lähteissä pääsee kylpemään Klong Thomissa. Kymmenen kilometrin päässä kuumilta lähteiltä sijaitsee viidakon syleilemä, sinivihreä Smaragdilampi eli Emerald Pool. K
Smaragdilampi sijaitsee pienessä Khao Nor Chuchin sademetsäkansallispuistossa. Patikointiretkelle voi ottaa suunnaksi Toan Tieo -vesiputouksen, jolle kulkee merkitty polku.
SAARET:
Phi Phi saaria on kaksi ja niitä on kehuttu kaikkialla! The Beach -elokuvaa on kuvattu siellä ja maisemat ovat huikaisevat. Krabilta pääsee veneellä saarille ja siellä on öisin rantabileitä ja päivisin voi nauttia kauniista rannasta uiden ja löhöillen.
Ko Poda on lähin Ao Nangin saarista, ja sille pääsee pitkähäntäveneellä noin vartissa. Saarelle rantautuu päivän aikana myös venekioskeja, joista voi ostaa thairuokaa, smoothieita, kylmää juomaa, jäätelöä ja täytettyjä patonkeja. Ranta on pitkä ja upea.
Ko Chicken eli kanasaari on aivan Ko Podan vieressä. Nousuveden aikaan saarella on hankala olla, sillä ranta katoaa veden alle. Mutta snorklaus on sitäkin antoisampaa. Erityisesti saaren ”takana” on erittäin hyvät apajat. Laskuveden aikana Ko Chickeniltä pääsee kävellen vieressä töröttäville Ko Tub ja Ko Mo -saarille.
Ko Hong -saarella on paljon kävijöitä koska saarella on Tsunamin uhrien muistomerkki. Matka kestää lähes tunnin. Pitkähäntäveneillä pääsee vielä ekstrana kierrokselle saaren takana olevaan laguuniin. Siellä voi nähdä jopa hain!
Ko Bamboo sijaitsee kauempana etelässä, reilu tunti pitkähäntäveneellä. Ei kannata jäädä veneiden lähettyville, vaan kävellä saaren pohjoiskärkeen, jossa näkee lähes aina pieniä haita.
Ao Tonsai on hippiranta jossa on paljon kiipeilijöitä ja base -hyppääjiä. Myös live-musiikkia on tarjolla joka ilta. Siellä asustelee myös apinoita. Saarella on sähköä vain iltaisin.
RAVINTOLAT:
Sala Bua – thai-boxingin lähettyvillä: Tarjolla erittäin aitoa thai-ruokaa laajalti kalasta, äyriäisistä, possusta, härästä ja kanasta. Tuoreita hedelmiä on niitäkin useita lajeja. Tuoreista hedelmistä puristetut mehut ovat todella mehukkaita. Missä: Thai-boxing stadionin takana.
Carnivore Steak and Grill: Erittäin hyvä ranskalainen pihviravintola tarjoilee Ao Nangin parhaat pihvit. Niitä saa härästä, porsaasta, lampaasta ja kanasta. Listalla myös ankkaa, äyriäisiä ja kalaa. Missä: 127 Moo 3:lla vastapäätä Thai Village Resortia. Lähde turistipoliisin nurkalta ylämäkeen kohti Pavilion Queen’s Bay hotellia.
Chanaya’s: Thai-hollantilaisomistuksessa oleva mukava ja hyvätasoinen ravintola. Tarjolla thai- ja länsimaalaista ruokaa. Missä: Krabi SeaView Resortia vastapäätä.
Last Fisherman’s Bar: Tarjolla thairuokaa, mutta monet tulevat tänne barbecuen vuoksi. Hiiligrilleillä valmistuvaan menyyn kuuluvat maissit, lihat ja kasvikset moneen makuun. Kokit tekevät jopa folioperunat aivan oikeaoppisesti. Missä: Ravintola on hiekalla aivan rannassa.
Lae Lay Grill Restaurant: Rinteessä sijaitsevalta ravintolalta aukeaa Ao Nangin hulppein merimaisema. Ravintolassa kannattaa mahdollisuuksien mukaan mennä yläterassille, josta voi katsella alemmalla tasolla työskenteleviä kokkeja – jos maisemien ihailulta malttaa. Erityisesti kala ja merenelävät ovat olleet erinomaisia. Lihatarjonta on pieni. Kaikki annokset tuodaan todella taidokkaasti ja kauniisti esille aseteltuina. Missä: Ravintola sijaitsee kukkulalla Ao Nangin yläpuolella. Perille pääsee kävellen portaita pitkin.
Bernies: Suosittu buffet, jossa saa syödä pikkurahalla niin paljon kuin napa vetää. Grilliherkkuja, thairuokaa, jäätelöä ja leivoksia. Missä: Rannasta mäkeä ylös McDonalds’in suuntaan.
* * *
Tulipas pitkä lista :D
On sanomattakin selvää, että ihan kaikkea ei voi viikossa ehtiä, mutta kun on näin hyvä lista, ei aikaa kulu ainakaan ihmettelyyn. Huomenna vielä tulen heipattamaan teidät ja sitten Syhi ja syhinä ovat reilun viikon lomalla. Instagram on ainoa, joka päivittyy, ehkä.
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Moottorikelkkailu
Nyt se on viimein käynnistetty, nimittäin kelkkakausi! Harrastan moottorikelkkailua. Se on kaikista maailman puuhista minulle rakkain! En tunne montaakaan kelkkailevaa naista, mutta bloggaamisen myötä olen tutustunut yhteen <3 Tänään ajoimme ensimmäisen kerran tänä talvena. Kävimme jäällä leikkimässä kavereiden kanssa. On niiiin hyvä fiilis!
Minulla on ollut kaksi omaa kelkkaa ja lisäksi olen ajellut vuokrakelkalla. Alkava talvi on kolmas täysimittainen ajokauteni. Ensimmäinen oma kelkkani oli Polaris-merkkinen. Paras ystäväni osti itselleen kyseisen Polariksen neljä tai viisi vuotta sitten ja pääsin sitä silloin kokeilemaan. Ensi hetkestä lähtien olin rakastunut! Vuotta myöhemmin ystävä vaihtoi kelkan tehokkaampaan ja minä ostin häneltä "Pollen" itselleni.
(Ensirakkaus, rip)
Pollen tarina kuitenkin päättyi surullisesti. Kolaroin sen lunastuskuntoon heti talven lopulla, eli yhteinen taipaleemme kesti vain yhden ajokauden. Ajoin päin mäntyä ja lensin tangon yli hankeen. Taisin hetkeksi menettää tajuni ja sain rytäkässä hirmuisen määrän mustelmia. Myös niskat ja pää tärähtivät kunnolla. Olin silloin ajamassa ystäväni kanssa kahdestaan ja hän ajoi jonkin matkaa edellä. Siksi onkin vaikea sanoa, kuinka pitkäksi aikaa menetin tajuntani, koska hän huomasi minun puuttuvan vasta pitkän matkan jälkeen. Pollea ei enää voinut korjata, mutta minut voitiin. Olin kaksi viikkoa vuodepotilaana, mutta siitä noustiin, eikä hidastettu! (Hieman karmaisi, kun kotiin päästyäni kuulin, että samaan aikaan eri kaupungissa oli käynyt vastaava onnettomuus, jossa kuljettaja kuoli.) Onneksi minä ajoin mäntyyn ja se toinen koivuun..
(Kuvaaja ottaa aika tosissaan)
Onnetomuus tapahtui pahimpaan mahdolliseen aikaan, sillä kotimme rakentaminen oli kesken. Mieheni vietti raksalla kaiken muun ajan paitsi sen jonka joutui olemaan töissä. Minä en voinut kävellä ja välillä ironisesti nauroin itselleni, että olen maailman ensimmäinen ihminen joka kuolee nälkään vaikka keittiössä on pitsaa. Makasin ensimmäisen viikon täysin sängyssä, vain vessaan ryömin väkisin. Seuraavalla viikolla sain uudet lääkkeet ja aloin parantua nopeasti. Sitten jo kävelin ja pääsin käymään raksallakin parin viikon tauon jälkeen.
(Tallipäällikön pihalla kausihuoltoon menossa)
Pollen jälkeen seuraavalle kaudelle ostin nykyisen Arctic Cat -merkkisen kelkan. Kelkkaa etsittiin aika kauan ja käytiin ties missä asti katselemassa myytäviä vaihtoetoja. Tätä kelkkaa emme meinanneet edes mennä katsomaan, koska etsin uudeksi kelkaksi myös Polarista. Netissä oli myynnissä ihan lähistöllä Arctic Cat ja päätimme mennä huvikseen sitä katsomaan. Kuitenkin, kun näin tämän "Kiten" ensikerran, olin taas rakastunut! Kävin koeajamassa uuden ystäväni ja seuraavalla viikolla se saapui pihallemme hienossa isossa kärryssä. Kitte oli ollut ennen minuakin naisella, joten oli kiva että se pääsi naisen helliin käsiin jatkossakin.
(Vanhempieni mökillä, meren jäällä)
Tavoilleni uskollisena, viime kausikin päättyi pieneen onnettomuuteen, mutta tällä kertaa kelkka säilyi naarmuitta. Olimme Tahkolla viikon ajolomalla ja viimeisenä iltana lähdimme ajelemaan pimeällä ja ihailemaan talviyön tähtitaivasta. Pimeässä ajoin liian kovaa töyssyyn ja lensin kyydistä. Minä pyörin pitkin jäätä yli kymmenen metriä ja Kitte karkasi pitkän matkan päähän. Tällä kertaa selvisin aivotärähdyksellä ja muutamalla ruhjeella. Silmälasini tosin menivät rikki, mutta onneksi ne eivät olleet kalliit. Vielä tänäänkin minulla on arpi sääressä tuosta kuperkeikasta.
(Tuolta se tuli ja tonne se meni, huiput n. 160km/h)
Tiedän, että kelkkailu on vaarallista (ja pirun kallistakin), mutta se on niin ihana harrastus, että en hevillä siitä luovu. Olen aina tykännyt vauhdista ja kaikista kulkupeleistä. Kelkkaillessa maisemat vaihtuvat nopeasti, lumi loistaa edessä puhtaan valkoisena ja aurinko paistaa matalalla.
Minulla on ollut kaksi omaa kelkkaa ja lisäksi olen ajellut vuokrakelkalla. Alkava talvi on kolmas täysimittainen ajokauteni. Ensimmäinen oma kelkkani oli Polaris-merkkinen. Paras ystäväni osti itselleen kyseisen Polariksen neljä tai viisi vuotta sitten ja pääsin sitä silloin kokeilemaan. Ensi hetkestä lähtien olin rakastunut! Vuotta myöhemmin ystävä vaihtoi kelkan tehokkaampaan ja minä ostin häneltä "Pollen" itselleni.
(Ensirakkaus, rip)
Pollen tarina kuitenkin päättyi surullisesti. Kolaroin sen lunastuskuntoon heti talven lopulla, eli yhteinen taipaleemme kesti vain yhden ajokauden. Ajoin päin mäntyä ja lensin tangon yli hankeen. Taisin hetkeksi menettää tajuni ja sain rytäkässä hirmuisen määrän mustelmia. Myös niskat ja pää tärähtivät kunnolla. Olin silloin ajamassa ystäväni kanssa kahdestaan ja hän ajoi jonkin matkaa edellä. Siksi onkin vaikea sanoa, kuinka pitkäksi aikaa menetin tajuntani, koska hän huomasi minun puuttuvan vasta pitkän matkan jälkeen. Pollea ei enää voinut korjata, mutta minut voitiin. Olin kaksi viikkoa vuodepotilaana, mutta siitä noustiin, eikä hidastettu! (Hieman karmaisi, kun kotiin päästyäni kuulin, että samaan aikaan eri kaupungissa oli käynyt vastaava onnettomuus, jossa kuljettaja kuoli.) Onneksi minä ajoin mäntyyn ja se toinen koivuun..
(Kuvaaja ottaa aika tosissaan)
Onnetomuus tapahtui pahimpaan mahdolliseen aikaan, sillä kotimme rakentaminen oli kesken. Mieheni vietti raksalla kaiken muun ajan paitsi sen jonka joutui olemaan töissä. Minä en voinut kävellä ja välillä ironisesti nauroin itselleni, että olen maailman ensimmäinen ihminen joka kuolee nälkään vaikka keittiössä on pitsaa. Makasin ensimmäisen viikon täysin sängyssä, vain vessaan ryömin väkisin. Seuraavalla viikolla sain uudet lääkkeet ja aloin parantua nopeasti. Sitten jo kävelin ja pääsin käymään raksallakin parin viikon tauon jälkeen.
(Tallipäällikön pihalla kausihuoltoon menossa)
Pollen jälkeen seuraavalle kaudelle ostin nykyisen Arctic Cat -merkkisen kelkan. Kelkkaa etsittiin aika kauan ja käytiin ties missä asti katselemassa myytäviä vaihtoetoja. Tätä kelkkaa emme meinanneet edes mennä katsomaan, koska etsin uudeksi kelkaksi myös Polarista. Netissä oli myynnissä ihan lähistöllä Arctic Cat ja päätimme mennä huvikseen sitä katsomaan. Kuitenkin, kun näin tämän "Kiten" ensikerran, olin taas rakastunut! Kävin koeajamassa uuden ystäväni ja seuraavalla viikolla se saapui pihallemme hienossa isossa kärryssä. Kitte oli ollut ennen minuakin naisella, joten oli kiva että se pääsi naisen helliin käsiin jatkossakin.
(Vanhempieni mökillä, meren jäällä)
Tavoilleni uskollisena, viime kausikin päättyi pieneen onnettomuuteen, mutta tällä kertaa kelkka säilyi naarmuitta. Olimme Tahkolla viikon ajolomalla ja viimeisenä iltana lähdimme ajelemaan pimeällä ja ihailemaan talviyön tähtitaivasta. Pimeässä ajoin liian kovaa töyssyyn ja lensin kyydistä. Minä pyörin pitkin jäätä yli kymmenen metriä ja Kitte karkasi pitkän matkan päähän. Tällä kertaa selvisin aivotärähdyksellä ja muutamalla ruhjeella. Silmälasini tosin menivät rikki, mutta onneksi ne eivät olleet kalliit. Vielä tänäänkin minulla on arpi sääressä tuosta kuperkeikasta.
(Tuolta se tuli ja tonne se meni, huiput n. 160km/h)
Tiedän, että kelkkailu on vaarallista (ja pirun kallistakin), mutta se on niin ihana harrastus, että en hevillä siitä luovu. Olen aina tykännyt vauhdista ja kaikista kulkupeleistä. Kelkkaillessa maisemat vaihtuvat nopeasti, lumi loistaa edessä puhtaan valkoisena ja aurinko paistaa matalalla.
(Levillä)
Tuntuu vatsan pohjassa asti kun ajaa patikossa tai kiihdyttää suoralla. Ihana tunne on ajaa mutkaan ja tuntea kuinka kelkka taipuu uuteen suuntaan ja vahva moottori kiihdyttää sekunneissa täyteen vauhtiin. Kelkkailussa on toisaalta myös retkeily-fiilistä. Ollaan tuntitolkulla metsässä, pysähdytään syömään välillä ja vietetään aikaa ystävien kanssa. Kelkkailu on rankka urheilulaji jossa kaloreita palaa ja hiki virtaa. Se kehittää myös lihaksia ja tasapainoa.
Tuntuu vatsan pohjassa asti kun ajaa patikossa tai kiihdyttää suoralla. Ihana tunne on ajaa mutkaan ja tuntea kuinka kelkka taipuu uuteen suuntaan ja vahva moottori kiihdyttää sekunneissa täyteen vauhtiin. Kelkkailussa on toisaalta myös retkeily-fiilistä. Ollaan tuntitolkulla metsässä, pysähdytään syömään välillä ja vietetään aikaa ystävien kanssa. Kelkkailu on rankka urheilulaji jossa kaloreita palaa ja hiki virtaa. Se kehittää myös lihaksia ja tasapainoa.
(Tahkon mökki)
Meidän "kelkkatiimiin" kuuluu muutamia kavereita ja yleensä meitä on samaan aikaan ajamassa 2–3. Koska olen nainen, en ihan pysy poikien vauhdissa, on se sen verran miehinen laji. Mutta varmasti nautin joka sekunnista yhtä paljon. Perinteinen reissu kestää 4–5 tuntia pysähdyksineen. Innostus palaa jokaisen silmissä ja viimeiset kahvit hörpitään miltei matkalla takaisin parkkipaikalle.
(Järven jäällä tassut ilmassa)
Hieman minun jälkeeni, isäni osti myös moottorikelkan. Innostui samalla tavalla kuin minäkin :) Hän tosin osti ison kelkan, jossa kuljettaa äitiä ja sisaruksiani talvisin jään yli mökille. Viime talvena kävin omalla kelkalla mökillä ja ajelimme pikkusisko#3:n kanssa jäällä, minä omalla ja sisko isän isolla kelkalla. Myöhemmin vielä pikkuveljeni (7 v.) halusi väkisin ajeluttaa minua isän kelkalla ja nousin muitta mutkitta kyytiin. Kuitenkin, kun pienen miehen olkapään yli näin nopeuden nousevan lähelle sataa, oli minun pyydettävä hiljentämään. Kommentiksi siitä hyvästä kuulin olevani "aika luuseri".
(Tahkon maisemia ihailemassa)
Huisi harrastus ja jokainen tuntemani, joka on kelkkailua kokeillut, on ollut täysin myyty. Usein olen kuullut kommentin "täytyy ostaa oma kelkka", jopa sellaisenkin suusta, joka ei ole ollut ennen moottoriurheilusta kiinnostunut. Suosittelen <3
Meidän "kelkkatiimiin" kuuluu muutamia kavereita ja yleensä meitä on samaan aikaan ajamassa 2–3. Koska olen nainen, en ihan pysy poikien vauhdissa, on se sen verran miehinen laji. Mutta varmasti nautin joka sekunnista yhtä paljon. Perinteinen reissu kestää 4–5 tuntia pysähdyksineen. Innostus palaa jokaisen silmissä ja viimeiset kahvit hörpitään miltei matkalla takaisin parkkipaikalle.
(Järven jäällä tassut ilmassa)
Hieman minun jälkeeni, isäni osti myös moottorikelkan. Innostui samalla tavalla kuin minäkin :) Hän tosin osti ison kelkan, jossa kuljettaa äitiä ja sisaruksiani talvisin jään yli mökille. Viime talvena kävin omalla kelkalla mökillä ja ajelimme pikkusisko#3:n kanssa jäällä, minä omalla ja sisko isän isolla kelkalla. Myöhemmin vielä pikkuveljeni (7 v.) halusi väkisin ajeluttaa minua isän kelkalla ja nousin muitta mutkitta kyytiin. Kuitenkin, kun pienen miehen olkapään yli näin nopeuden nousevan lähelle sataa, oli minun pyydettävä hiljentämään. Kommentiksi siitä hyvästä kuulin olevani "aika luuseri".
(Tahkon maisemia ihailemassa)
Huisi harrastus ja jokainen tuntemani, joka on kelkkailua kokeillut, on ollut täysin myyty. Usein olen kuullut kommentin "täytyy ostaa oma kelkka", jopa sellaisenkin suusta, joka ei ole ollut ennen moottoriurheilusta kiinnostunut. Suosittelen <3
perjantai 24. tammikuuta 2014
Täydellisen keittiökuvan metsästys
Mielestäni keittiö on kaikkein haasteellisin tila kuvata. Varsinkaan yhteen kuvaan ei saa paljoa vangituksi. Olemme näpsineet satoja kuvia keittiöstä, eikä koskaan mikään kuvista ole täydellinen. Minua on kovasti häirinnyt, että blogissa ei ole "täydellistä" keittiökuvaa. Viikonloppuna keskityimme oikein todella keittiön kuvaamiseen ja saimmekin aikaiseksi pari ihan hyvää kuvaa. Ainakin kuvakulmat ovat näissä kuvissa aika hyvät.
Valoisuus ei vielä ole oikein kohdallaan, mutta kesällä kun on kirkasta voin taas yrittää kuvata uudelleen. Meilä on todella paljon kaappitilaa sekä laskutasoa ja vasta näistä kuvista se ensimmäisen kerran välittyy.
Kivaa perjantaita!
Valoisuus ei vielä ole oikein kohdallaan, mutta kesällä kun on kirkasta voin taas yrittää kuvata uudelleen. Meilä on todella paljon kaappitilaa sekä laskutasoa ja vasta näistä kuvista se ensimmäisen kerran välittyy.
Kivaa perjantaita!
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Pienempi wc
Meidän pienempi wc ei ole koskaan vielä päässyt blogiin oikein kunnolla. Mutta siis tällainen löytyy meidän kylpyosastolta, saunan vierestä. Tilaan mennään kylpyhuoneesta.
Laatat ovat samat kuin kylpyhuoneessa ja saunassa, halusin tiloista yhteneväiset. Lisäksi rakastan tuota tummanharmaata käärmekuvioista suurta seinälaattaa! Seinälaatat ova keraamiset ja koko on 60x30 cm, lattialaatta on kuivapuristettu 10x10 cm. Kaikki kalusteet ovat samaa sarjaa isomman wc:n kanssa hanaa ja peiliä lukuunottamatta. (Tuo valopeili on muuten ihan mahtava esim. kulmakarvojen nyppimiseen..) Kylpyosaston kaikki ovet ovat lasia, saunan ovi on savunharmaa läpinäkyvä ja kaksi muuta ovea maitolasia, joista ei näy läpi.
Vaikka meidän kodissa asuu vain kaksi ihmistä, niin silti kaksi wc:tä on ollut viisas ratkaisu. Ja tämän pienemmän sijoittaminen kylpytilojen yhteyteen on osoittautunut oikein järkeväksi. Parranajovälineet säilyvät oikein mukavasti laatikoissa ja suihkun kalusteissa jää tilat kokonaan shampoo- ym. purkkien käyttöön.
Laatat ovat samat kuin kylpyhuoneessa ja saunassa, halusin tiloista yhteneväiset. Lisäksi rakastan tuota tummanharmaata käärmekuvioista suurta seinälaattaa! Seinälaatat ova keraamiset ja koko on 60x30 cm, lattialaatta on kuivapuristettu 10x10 cm. Kaikki kalusteet ovat samaa sarjaa isomman wc:n kanssa hanaa ja peiliä lukuunottamatta. (Tuo valopeili on muuten ihan mahtava esim. kulmakarvojen nyppimiseen..) Kylpyosaston kaikki ovet ovat lasia, saunan ovi on savunharmaa läpinäkyvä ja kaksi muuta ovea maitolasia, joista ei näy läpi.
Vaikka meidän kodissa asuu vain kaksi ihmistä, niin silti kaksi wc:tä on ollut viisas ratkaisu. Ja tämän pienemmän sijoittaminen kylpytilojen yhteyteen on osoittautunut oikein järkeväksi. Parranajovälineet säilyvät oikein mukavasti laatikoissa ja suihkun kalusteissa jää tilat kokonaan shampoo- ym. purkkien käyttöön.
maanantai 20. tammikuuta 2014
Helppo Moussaka
Kokeilimme viikonloppuna ensimmäistä kertaa tehdä Moussakaa ja siitä tuli oikein hyvää! En ole koskaan ostanut munakoisoa kaupasta, saatikka valmistanut siitä mitään. Välillä haluamme kokeilla uusia reseptejä ja Moussaka valikoitui ruokalistalle ihan sattumalta.
Ruokakuvaaminen on edelleen maailman vaikein asia, mutta ruuassahan maku on ulkonäköä tärkeämpää. Ja kuvaamallahan sitä oppii.
Luulen, että Moussakaa ei syödä ihan joka pöydässä niin tällä yksinkertaistetulla ohjeella rohkeasti kokeilemaan:
400 g lampaan jauhelihaa
1–2 sipulia
500–700 g tomaattimurskaa
2–3 valkosipulin kynttä
1–2 munakoisoa (n. 600 g)
100–150 g pakastepinaattia
250 g juustoraastetta
Timjamia, suolaa, chiliä ja mustapippuria
Ruskista jauheliha. Lisää joukkoon kuutioitu sipuli ja valkosipulinkynnet hienonnettuina. Anna sipuleiden pehmetä jauhelihan rasvassa. Lisää mausteita (reilulla kädellä) sekä tomaattimurska ja hauduta noin vartti.
Leikkaa munakoisot pituussuunnassa noin puolen sentin siivuiksi. Voitele ne molemmin puolin öljyllä ja paista pannulla noin kaksi minuuttia kummaltakin puolelta.
Kokoa moussaka vuokaan kerroksittain. Pohjalle kastiketta, sen päälle kerros munakoisoa, jonka päälle kerros kohmeista pinaattia ja viimeiseksi juustoraastekerros. Toista kaikki kerrokset uudelleen siten, että juustoraaste jää päällimmäiseksi.
Paista uunin alatasolla 200 asteessa 15–20 minuuttia.
Hyvää, helppoa ja hieman erilaista!
Ruokakuvaaminen on edelleen maailman vaikein asia, mutta ruuassahan maku on ulkonäköä tärkeämpää. Ja kuvaamallahan sitä oppii.
Luulen, että Moussakaa ei syödä ihan joka pöydässä niin tällä yksinkertaistetulla ohjeella rohkeasti kokeilemaan:
400 g lampaan jauhelihaa
1–2 sipulia
500–700 g tomaattimurskaa
2–3 valkosipulin kynttä
1–2 munakoisoa (n. 600 g)
100–150 g pakastepinaattia
250 g juustoraastetta
Timjamia, suolaa, chiliä ja mustapippuria
Ruskista jauheliha. Lisää joukkoon kuutioitu sipuli ja valkosipulinkynnet hienonnettuina. Anna sipuleiden pehmetä jauhelihan rasvassa. Lisää mausteita (reilulla kädellä) sekä tomaattimurska ja hauduta noin vartti.
Leikkaa munakoisot pituussuunnassa noin puolen sentin siivuiksi. Voitele ne molemmin puolin öljyllä ja paista pannulla noin kaksi minuuttia kummaltakin puolelta.
Kokoa moussaka vuokaan kerroksittain. Pohjalle kastiketta, sen päälle kerros munakoisoa, jonka päälle kerros kohmeista pinaattia ja viimeiseksi juustoraastekerros. Toista kaikki kerrokset uudelleen siten, että juustoraaste jää päällimmäiseksi.
Paista uunin alatasolla 200 asteessa 15–20 minuuttia.
Hyvää, helppoa ja hieman erilaista!
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Kahvihetki luonnonhelmassa
Tänään oli ehkäpä koko talven kaunein päivä ja sen houkuttelemana pakkasimme repun selkään ja patikoimme metsätietä pitkin laavulle. Kahvi maistuu luonnonhelmassa uskomattoman hyvälle! Pakkasta oli reilu kymmenen astetta ja kuumana höyryävä kahvi kädessä oli ihana katsella illan hämärtymistä.
Rentoa sunnuntai-iltaa ja reipasta huomista!
Rentoa sunnuntai-iltaa ja reipasta huomista!
lauantai 18. tammikuuta 2014
10 kuvaa kesään: tammikuu
Tänään on taas 10 kuvaa kesään -haasteen päivä. Sain haasteen white & black -blogin J:ltä. Haasteessa valitaan yksi kodin ikkuna, josta otetaan kuva
kuukauden jokaisena päivänä syyskuusta seuraavan vuoden kesäkuuhun. Halusin
ottaa sellaisen kuvan, josta näkyy myös sisustusta, jotta pystyn
seuraamaan sekä pihan että sisustuksen muutoksia.
Tammikuun näkymät ovat tällaiset:
18.1.2014 klo 10.38
Joulukuu:
15.12.2013 klo 12.59
Marraskuu:
18.11.2013 klo 12.44
Lokakuu:
17.10.2013 klo 16.49
Syyskuu:
17.9.2013 klo 17.30
Ulkona on -16 astetta pakkasta ja lunta on ohut kerros. Taivaalta leijailee hiljakseen lisää hiutaleita. Aurinko paistaa kirkkaana ja ilma on täydellisen ihana. Lunta saisi olla reilusti enemmän, mutta hyvä, että on edes vähän. Joulukuun ja tammikuun välillä ei ole suuria eroja havaittavissa ulkotilojen osalta.
Sisällä Hayn pöydällä kynttilät ovat vaihtuneet kirkkaisiin ja joulutyynyt ovat poistuneet. Valkoinen torkkupeitto on pitänyt pintansa tähän asti joka kuvassa, mutta tammikuussa se on luovuttanut paikkansa raidalliselle. Block-valaisin on vallottanut takaisin itselleen ruokapöydän herruuden. Sama tilanne oli syyskuussa.
Pidän täällä peukkuja pystyssä, että helmikuussa saan esitellä näkymän, jossa lunta on aikankin metri!
Tammikuun näkymät ovat tällaiset:
18.1.2014 klo 10.38
Joulukuu:
15.12.2013 klo 12.59
Marraskuu:
18.11.2013 klo 12.44
Lokakuu:
17.10.2013 klo 16.49
Syyskuu:
17.9.2013 klo 17.30
Ulkona on -16 astetta pakkasta ja lunta on ohut kerros. Taivaalta leijailee hiljakseen lisää hiutaleita. Aurinko paistaa kirkkaana ja ilma on täydellisen ihana. Lunta saisi olla reilusti enemmän, mutta hyvä, että on edes vähän. Joulukuun ja tammikuun välillä ei ole suuria eroja havaittavissa ulkotilojen osalta.
Sisällä Hayn pöydällä kynttilät ovat vaihtuneet kirkkaisiin ja joulutyynyt ovat poistuneet. Valkoinen torkkupeitto on pitänyt pintansa tähän asti joka kuvassa, mutta tammikuussa se on luovuttanut paikkansa raidalliselle. Block-valaisin on vallottanut takaisin itselleen ruokapöydän herruuden. Sama tilanne oli syyskuussa.
Pidän täällä peukkuja pystyssä, että helmikuussa saan esitellä näkymän, jossa lunta on aikankin metri!
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Kuvagalleria
Syhinästä löytyy nyt kuvagalleria, josta näkee yhdellä silmäyksellä jokaisen huoneen. Sain idean Deko133-blogista. Idea oli minusta huippuhyvä ja päätin toteuttaa sen myös omaan blogiini. Kuvagalleriaan pääsee oikeasta palkista ja tästä ››
tiistai 14. tammikuuta 2014
Työhuoneen uudet kalusteet
Muuttaessamme tähän kotiin kalustimme kaikki huoneet ainakin joten kuten. Työhuone jäi silloin vähimmälle huomiolle ja nyt olemme sitä pikkuhiljaa järkeistäneet. Hankimme uuden työpöydän, jossa on isot vetolaatikot. Yllättävän paljon mahtuu papereita ja kansioita pöydän uumeniin. Työpöydän viereen ostimme hyllyn johon laitoimme ulosvedettäviä laatikoita. Työhuoneen suurin käyttötarkoitus on arkistoida ja säilyttää asioita.
Vielä viimeinen silaus sisustukseen niin voin esitellä koko huoneen. Työhuone näyttää aikalailla Ikean kuvastosta repäistylle kalusteiden osalta, mutta sallin sen tälle huoneelle. Pääasia on, että huone on nyt käytännöllinen.
Vielä viimeinen silaus sisustukseen niin voin esitellä koko huoneen. Työhuone näyttää aikalailla Ikean kuvastosta repäistylle kalusteiden osalta, mutta sallin sen tälle huoneelle. Pääasia on, että huone on nyt käytännöllinen.
maanantai 13. tammikuuta 2014
Haasteena bloggaajan paikka
Sain Koti Aurorassa -blogin Johannalta hauskan haasteen, jossa esitellään oma bloggauspaikka. Kiitos hauskasta haasteesta! Minulle bloggaaminen on tapa rentoutua ja yleensä se tapahtuu sohvan nurkassa kahvikupponen (ja kisset!) seurana työpäivän jälkeen.
Aika perinteinen paikkavalinta, sillä olisihan meillä työhuonekin, mutta tarvitsen huilitauon työpäivän ja urheilusuoritteiden väliin ja sohva kutsuu päivällisen jälkeen hyvin houkuttelevasti. Lisäksi olen työpäivän jälkeen viluissani luita ja ytimiä myöten, niin on ihana kääriytyä vilttiin. Ja ilman kissejä tässä kodissa ei tehdä mitään.
Haastaan seuraavat blogit paljastamaan paikkansa:
- Deko133
- Iisa's
- Valkoinen koti
- Valkoisen talon arkea
Lähde sinäkin mukaan jos et haastetta ole vielä saanut :)
Aika perinteinen paikkavalinta, sillä olisihan meillä työhuonekin, mutta tarvitsen huilitauon työpäivän ja urheilusuoritteiden väliin ja sohva kutsuu päivällisen jälkeen hyvin houkuttelevasti. Lisäksi olen työpäivän jälkeen viluissani luita ja ytimiä myöten, niin on ihana kääriytyä vilttiin. Ja ilman kissejä tässä kodissa ei tehdä mitään.
Haastaan seuraavat blogit paljastamaan paikkansa:
- Deko133
- Iisa's
- Valkoinen koti
- Valkoisen talon arkea
Lähde sinäkin mukaan jos et haastetta ole vielä saanut :)
lauantai 11. tammikuuta 2014
Olohuoneen uusi vuosi
Joulukoristukset ovat saaneet lähteä olohuoneesta ja tilalle on muuttanut uusia kalusteita. Kaipasin joulun hörsellyksen jälkeen yksinkertaista ja graafista ilmettä olkkariin. Olen myös totaalisen kyllästynyt kaikkiin kirkkaisiin väreihin, joka on ehkä huomattavissa seuraavasta kuvatulvasta.
Ikean sivupöytä sai häipyä ja tilalle muutti Hay Tray medium. Myös lehtien levähtänyt säilytyskori muutti kissujen lelujen säilyttimeksi ja tilalle tupsahti Artekin kanto lehtiteline. Ihan mustavalkoiseksi en olohuonetta muuttanut, pronssi sai jäädä. Ulkona nurmi vihertää eikä lumesta ole tietoakaan, ehkä sen takia kaipaan sisälle mahdollisimman talvisävyistä värimaailmaa. Myös työhuone on saanut kokea muutoksia ja siitä kuvia muutaman päivän sisällä.
Mukavaa viikonloppua!
Ikean sivupöytä sai häipyä ja tilalle muutti Hay Tray medium. Myös lehtien levähtänyt säilytyskori muutti kissujen lelujen säilyttimeksi ja tilalle tupsahti Artekin kanto lehtiteline. Ihan mustavalkoiseksi en olohuonetta muuttanut, pronssi sai jäädä. Ulkona nurmi vihertää eikä lumesta ole tietoakaan, ehkä sen takia kaipaan sisälle mahdollisimman talvisävyistä värimaailmaa. Myös työhuone on saanut kokea muutoksia ja siitä kuvia muutaman päivän sisällä.
Mukavaa viikonloppua!
perjantai 10. tammikuuta 2014
Uudistuksia
Täällä on meneillään pieniä uudistuksia vähän joka nurkassa. Huomenna on viimeinkin valokuvauspäivä ja blogikin päivittyy sisustusasioilla. Kivaa perjantaita, tavataan huomenna!
tiistai 7. tammikuuta 2014
Terveen paperit
Eräänä päivänä kuntosaliltani soitettiin, että jokainen salin jäsen saa ilmaiseksi kehonkoostumusmittauksen. Olin heti innoissani ja varasin ajan siltä istumalta. Kotona kerroin miehelle tästä ja hän nauraen kysyi, että nappaako mittaaja minua jenkkakahvasta sormilla kiinni ja ilmoittaa, että vähän on tässä tätä ylimääräistä. En tiennyt yhtään minkälaisesta toimenpiteestä olisi kysymys vaan lähdin avoimin mielin kohti seikkailua. Vähän hirvitti, koska on helpompi elää tietämättömyydessä kuin tietää, että maksan ympärillä on senttitolkulla rasvaa.
No, mittaus ei ollut minkäänlainen mitä olin osannut kuvitella. Tänään salilla ilmoittauduin infoon josta mukava työntekijä passitti minut pieneen koppiin ja käski riisua kengät ja sukat. Sitten menin seisomaan vähän vaakaa muistuttavaan laitteeseen, jossa oli kromin väriset anturat. Siitä vekottimesta lähti kehooni elektroneja, elektrolyyttejä, elektroniikkaa.. Jotain! Mikä mittasi mistä on pienet syhit tehty. No minuthan oli tehty ihan kivasti, huomattavasti paremmin kuin osasin kuvitella! Kehossani on 14 kg läskiä, 40 kg lihaksia ja 2 kg luita! (Mitäh, onko luut onttoja? Eikö enää saakaan sanoa, että en ole ylipainoinen vaan minulla on painavat luut?) Ja puolet kehostani on nestettä, tarkalleen 51,9 % (ja olen melko varma, että ihan kaikki ei mahdu korvien väliin).
Asia joka minua eniten kiinnosti, oli Visceral fat rating, joka kertoo rasvan määrän sisäelinten ympärillä. Olen kärsinyt korkeasta kolesterolista, joten olin melko varma, että tämä luku on minulla liian korkea. Googletin raja-arvot, jotka ovat jonkun lähteen mukaan: terveellinen 1–12 ja epäterveellinen 13–59. Minulla tämä lukema oli 2! Jee, lisää jäätelöä, suklaata, pullaa, viimereitä, kermavaahtoa, voita ja kaikkea!
Olipa avartava kokemus ja olin siitä niin innoissani, että halusin tulla jakamaan sen teillekin. Nyt jos käyn reippaasti salilla muutaman kuukauden, nuo tulokset voivat muuttua jonkin verran. Aion mennä uudestaan ja asetan nyt kaikkien kuullen tavoitteeksi, että lihakset kasvavat ensi kertaan mennessä edes vähän. (Nyt muskeleita oli tarkalleen 40,4 kg 57,2 kg painostani, joka on keskiverto tämän ikäiselle naiselle.)
Tammikuussa usein alkaa kaikenlaiset kuntokuurit, haastan nyt kaikki teidät mukaan! Asettakaa tavoitteet ja taistelkaa niitä kohti, kyllä me onnistumme <3
No, mittaus ei ollut minkäänlainen mitä olin osannut kuvitella. Tänään salilla ilmoittauduin infoon josta mukava työntekijä passitti minut pieneen koppiin ja käski riisua kengät ja sukat. Sitten menin seisomaan vähän vaakaa muistuttavaan laitteeseen, jossa oli kromin väriset anturat. Siitä vekottimesta lähti kehooni elektroneja, elektrolyyttejä, elektroniikkaa.. Jotain! Mikä mittasi mistä on pienet syhit tehty. No minuthan oli tehty ihan kivasti, huomattavasti paremmin kuin osasin kuvitella! Kehossani on 14 kg läskiä, 40 kg lihaksia ja 2 kg luita! (Mitäh, onko luut onttoja? Eikö enää saakaan sanoa, että en ole ylipainoinen vaan minulla on painavat luut?) Ja puolet kehostani on nestettä, tarkalleen 51,9 % (ja olen melko varma, että ihan kaikki ei mahdu korvien väliin).
Asia joka minua eniten kiinnosti, oli Visceral fat rating, joka kertoo rasvan määrän sisäelinten ympärillä. Olen kärsinyt korkeasta kolesterolista, joten olin melko varma, että tämä luku on minulla liian korkea. Googletin raja-arvot, jotka ovat jonkun lähteen mukaan: terveellinen 1–12 ja epäterveellinen 13–59. Minulla tämä lukema oli 2! Jee, lisää jäätelöä, suklaata, pullaa, viimereitä, kermavaahtoa, voita ja kaikkea!
Olipa avartava kokemus ja olin siitä niin innoissani, että halusin tulla jakamaan sen teillekin. Nyt jos käyn reippaasti salilla muutaman kuukauden, nuo tulokset voivat muuttua jonkin verran. Aion mennä uudestaan ja asetan nyt kaikkien kuullen tavoitteeksi, että lihakset kasvavat ensi kertaan mennessä edes vähän. (Nyt muskeleita oli tarkalleen 40,4 kg 57,2 kg painostani, joka on keskiverto tämän ikäiselle naiselle.)
Tammikuussa usein alkaa kaikenlaiset kuntokuurit, haastan nyt kaikki teidät mukaan! Asettakaa tavoitteet ja taistelkaa niitä kohti, kyllä me onnistumme <3
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Matto-ongelma
Ostin heinäkuussa saunan pukuhuoneeseen uuden maton. Annon Viiru-matto on ollut oikein ihana ja sopii tilaan ulkonäkönsä puolesta täydellisesti, mutta arjessa se on osoittautunut epäkäytännölliseksi. Kisset syövät, nukkuvat ja käyvät vessassa maton välittömässä läheisyydessä ja matto onkin saanut kokea kaikki tahrat (ja kynsimiset), joita eläinperheessä voi syntyä. Niimpä ajattelin siirtää maton pukeutumishuoneeseen puu-tapetin seuraksi.
Nyt tarvitsen siis erittäin helppohoitoisen maton tämän maton tilalle. Himoittelin uudeksi matoksi Pappelinan mattoja, jotka ovat kudottua muovia, mutta hinta on melkoinen, varsinkin jos senkin elinikä jää lyhyeksi. Luulen kyllä, että Papelinan pinta ei houkuttele pieniä kynsiä niin paljon kuin tämä nykyinen. Olen lukenut monesta blogista ylistyksiä Pappelinoja kohtaan ja uskon niiden olevan laadukkaita, mutta silti hinta hieman mietityttää (yli 300 €). pappelinan Lisa ja Svea matoista on saatavissa 140x220 cm matot, joka olisi koon puolesta ihan sopiva. Kivat väritkin niistä löytyisivät:
En löytänyt Googlettamalla kovin paljon vaihtoehtoja muovimatoista, enkä ole keksinyt mikä muu materiaali olisi yhtä helposti puhdistettavissa. Pitää ehkä vielä tutustua paikallisten liikkeiden terassimattovalikoimiin ja saattaahan sieltä löytyä joitakin "merkittömiä" muovimattovaihtoehtoja.
Huomenna ripsin joulukoristukset pois, vaikka rakastan edelleen tuota valkoista kuusta ihan hirmuisesti.
Nyt tarvitsen siis erittäin helppohoitoisen maton tämän maton tilalle. Himoittelin uudeksi matoksi Pappelinan mattoja, jotka ovat kudottua muovia, mutta hinta on melkoinen, varsinkin jos senkin elinikä jää lyhyeksi. Luulen kyllä, että Papelinan pinta ei houkuttele pieniä kynsiä niin paljon kuin tämä nykyinen. Olen lukenut monesta blogista ylistyksiä Pappelinoja kohtaan ja uskon niiden olevan laadukkaita, mutta silti hinta hieman mietityttää (yli 300 €). pappelinan Lisa ja Svea matoista on saatavissa 140x220 cm matot, joka olisi koon puolesta ihan sopiva. Kivat väritkin niistä löytyisivät:
En löytänyt Googlettamalla kovin paljon vaihtoehtoja muovimatoista, enkä ole keksinyt mikä muu materiaali olisi yhtä helposti puhdistettavissa. Pitää ehkä vielä tutustua paikallisten liikkeiden terassimattovalikoimiin ja saattaahan sieltä löytyä joitakin "merkittömiä" muovimattovaihtoehtoja.
Huomenna ripsin joulukoristukset pois, vaikka rakastan edelleen tuota valkoista kuusta ihan hirmuisesti.
torstai 2. tammikuuta 2014
Olohuoneen suunnittelua
Uuden vuoden kunniaksi tilasin eilen Finnish Design Shopista olohuoneeseen Hay Tray mediumin sivupöydäksi. Tällä hetkellä sivupöydän paikkaa pitää Ikean pieni Lack-pöytä, mutta se on ollut siinä vain väliaikaisesti. Mieheni asetti syksyllä minulle kiellon FDS:iin loppuvuodeksi ja eilenhän se loppuvuosi oli ohi :)
Sohvapöytänä on kesällä hankittu isompi Tray ja sen ja Lackin välinen väriero on minusta tarpeeksi hyvä syy vaihtaa sivupöydäksikin saman merkkinen. Pöydän lisäksi haluaisin tauluhyllylle yksinkertaisen printti-kollaasin. Maanantaina viimeistään rapsin joulukoristeet pois ja vaihdan hyllyllekin jotain pelkistetympää. Myös seinälokeron seuraksi on ollut tarkoitus hankkia toinen samanlainen, mutta ne ovat olleet aina loppu, nyt niitä taas olisi saatavilla. Haaveilin pöydän päälle myös jonkinlaisesta säilyttimestä, mihin voisi sujaiuttaa kaukosäätimet, en vain ole löytänyt oikeaa. Vahva vaihtoehto on Hayn Box Box vihkoruutuisena.
Joulun jälkeen on hirmuinen vimma uudistella kotia sieltä ja täältä, olohuoneesta aloitan nyt ja työhuone on sitten seuraava. Myös tuulikaappi on edelleen kesken, siihenkin on hyvät suunnitelmat jo. Ja pukeutumishuoneeseen haluan uuden maton. Ja ja ja..
Myös blogi on pienen muutoksen kourissa, säädin koko blogin leveyttä, jotta saan kuvat vähän suuremmiksi, mutta levennyksen seurauksena pitää tehdä leveämpi pääkuvakin. Tässä olisi oiva paikka uudistaa pääkuvan ilmettäkin.
Energistä loppuviikkoa!
Sohvapöytänä on kesällä hankittu isompi Tray ja sen ja Lackin välinen väriero on minusta tarpeeksi hyvä syy vaihtaa sivupöydäksikin saman merkkinen. Pöydän lisäksi haluaisin tauluhyllylle yksinkertaisen printti-kollaasin. Maanantaina viimeistään rapsin joulukoristeet pois ja vaihdan hyllyllekin jotain pelkistetympää. Myös seinälokeron seuraksi on ollut tarkoitus hankkia toinen samanlainen, mutta ne ovat olleet aina loppu, nyt niitä taas olisi saatavilla. Haaveilin pöydän päälle myös jonkinlaisesta säilyttimestä, mihin voisi sujaiuttaa kaukosäätimet, en vain ole löytänyt oikeaa. Vahva vaihtoehto on Hayn Box Box vihkoruutuisena.
Joulun jälkeen on hirmuinen vimma uudistella kotia sieltä ja täältä, olohuoneesta aloitan nyt ja työhuone on sitten seuraava. Myös tuulikaappi on edelleen kesken, siihenkin on hyvät suunnitelmat jo. Ja pukeutumishuoneeseen haluan uuden maton. Ja ja ja..
Myös blogi on pienen muutoksen kourissa, säädin koko blogin leveyttä, jotta saan kuvat vähän suuremmiksi, mutta levennyksen seurauksena pitää tehdä leveämpi pääkuvakin. Tässä olisi oiva paikka uudistaa pääkuvan ilmettäkin.
Energistä loppuviikkoa!
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Vuosi 2013
Viime vuosi oli kaikella tapaa erikoinen ja merkittävä elämässäni. Mieleenpainuvinta oli oman kodin valmistuminen. Asuimme ennen eri paikkakunnalla ja vuonna 2011 toukokuussa päätimme alkaa rakentamaan ikiomaa taloa. Vuonna 2012 tammikuussa myimme vanhan talomme ja muutimme väliaikaiseen rivitalokotiin lähelle valmistuvaa kotiamme.
Vanha kotimme oli 70-lukulainen yksikerroksinen omakotitalo, jossa oli ihana vanhanajan piha.
Tammikuu kului kodin viimeistelyhommissa, laminaatin asennuksessa ja laattojen saumaamisessa. Kiintokalusteita asennettiin ja saatiimpa kokea ensimmäinen vesivahinkokin isommassa vessassa.
Helmikuun alussa (3.2.2013) luovutimme vuokrarivarin avaimet ja muutimme uuteen ikiomaan kotiin. Ensimmäiset päivät tuntui kuin olisimme olleet hotellissa, kaikki oli niin uutta ja outoa.
Maaliskuussa pitkä rakennusurakkamme oli takana ja olimme päässet asettumaan uuteen kotiimme. Sen kunniaksi palkitsimme itsemme viikon lomalla Tahkolla.
Huhtikuu meni uutta kotia sisustaessa ja kalusteita hankkiessa. Huhtikuun 13. päivänä vietimme tupaantuliaisia. Juhlissa oli yli 40 vierasta ja valokuvia tuli näpsittyä melkein tuhat :D
Toukokuussa aloitimme talon maalaamisen ja muovailimme rinnetonttiamme muurien avulla. Kuun lopulla (28.5.) perustin blogin, mieheni synttäripäivänä (hänen ollessa iltavuorossa).
Kesäkuussa teimme edelleen pihahommia ja maalasimme edelleen taloa. Näkyvin muutos pihalla oli multien levittely ja nurmikon itäminen. Kesäkuussa pinnoitimme myös sokkelin.
Heinäkuussa rakensimme etupihan sisäänkäynnin portaita. Kävimme myös kesälomareissulla Tuurissa ja Ähtärissä.
Elokuussa väsättiin takapihalle kukkapenkkiä ja viimeisteltiin pihaa muiltakin osin.
Syyskuussa ulkoilimme ja sienestimme paljon. Ja tehtiin vielä hommia pihan parissa. Aikalailla kaikki vapaa-aika kesä- ja syksykuukausina on kulunut pihaa tehden.
Loka- ja marraskuu taidettiin kotoilla aika tiiviisti. Sisustettiin kotia ja elettiin rauhallista arkea.
Joulukuun taisin olla joulutunnelmissa ihan ensipäivistä lähtien. Ensimmäiset jouluvalot laitoin jo lokakuussa.
Täytyy sanoa että pari viime vuotta ovat olleet melkoisen täynnä suuria asioita. Jospa tämän vuoden lupaus olisikin ottaa iisisti ja nauttia elämästä ja arjen pienistäkin asioista.
Vanha kotimme oli 70-lukulainen yksikerroksinen omakotitalo, jossa oli ihana vanhanajan piha.
Tammikuu kului kodin viimeistelyhommissa, laminaatin asennuksessa ja laattojen saumaamisessa. Kiintokalusteita asennettiin ja saatiimpa kokea ensimmäinen vesivahinkokin isommassa vessassa.
Helmikuun alussa (3.2.2013) luovutimme vuokrarivarin avaimet ja muutimme uuteen ikiomaan kotiin. Ensimmäiset päivät tuntui kuin olisimme olleet hotellissa, kaikki oli niin uutta ja outoa.
Maaliskuussa pitkä rakennusurakkamme oli takana ja olimme päässet asettumaan uuteen kotiimme. Sen kunniaksi palkitsimme itsemme viikon lomalla Tahkolla.
Huhtikuu meni uutta kotia sisustaessa ja kalusteita hankkiessa. Huhtikuun 13. päivänä vietimme tupaantuliaisia. Juhlissa oli yli 40 vierasta ja valokuvia tuli näpsittyä melkein tuhat :D
Toukokuussa aloitimme talon maalaamisen ja muovailimme rinnetonttiamme muurien avulla. Kuun lopulla (28.5.) perustin blogin, mieheni synttäripäivänä (hänen ollessa iltavuorossa).
Kesäkuussa teimme edelleen pihahommia ja maalasimme edelleen taloa. Näkyvin muutos pihalla oli multien levittely ja nurmikon itäminen. Kesäkuussa pinnoitimme myös sokkelin.
Heinäkuussa rakensimme etupihan sisäänkäynnin portaita. Kävimme myös kesälomareissulla Tuurissa ja Ähtärissä.
Elokuussa väsättiin takapihalle kukkapenkkiä ja viimeisteltiin pihaa muiltakin osin.
Syyskuussa ulkoilimme ja sienestimme paljon. Ja tehtiin vielä hommia pihan parissa. Aikalailla kaikki vapaa-aika kesä- ja syksykuukausina on kulunut pihaa tehden.
Loka- ja marraskuu taidettiin kotoilla aika tiiviisti. Sisustettiin kotia ja elettiin rauhallista arkea.
Joulukuun taisin olla joulutunnelmissa ihan ensipäivistä lähtien. Ensimmäiset jouluvalot laitoin jo lokakuussa.
Täytyy sanoa että pari viime vuotta ovat olleet melkoisen täynnä suuria asioita. Jospa tämän vuoden lupaus olisikin ottaa iisisti ja nauttia elämästä ja arjen pienistäkin asioista.
Tunnisteet:
arki ja elämä,
rakentaminen,
Sisustus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)