TGIF

Tämä viikko on ollut ihana kamala ja viikonloppu on tervetulleempi kuin koskaan! Minun oli tänään tarkoitus kuvailla tänne blogiin ihania ilta-aurinkokuvia, mutta töissä venyi ja olinkin kotona vasta puoli kuudelta. Joten nyt minulla ei ole hienoja kuvia, mutta murheita niidenkin edestä. Elämään toki kuuluu huonojakin päiviä, mutta nyt ne sattuivat kerääntymään viikon jokaiselle päivälle. Huoh.

Maanantaina kävin lääkärillä korvan vuoksi, joka on reistaillut jo pari kuukautta. Thaimaassa kävimme sukeltamassa, jonka kuitenkin jouduin lopettamaan kesken koska korvien paineentasaus ei onnistunut ja korvaa kävi koskemaan. Nyt viimein sain hilattua itseni lääkäriin joka totesi, että sisäkorvassani on niin paljon alipainetta, että tärykalvo on vetäytynyt sisään ja jäänyt jumiin. Mahtavaa. Sain lääkkeet, jotka osoittautuivat virheeksi. Lääkkeet sisältävät Efedriiniä, joten en nukkunut kahteen yöhön tuntia enempää. Silti aamuisin olin ihan pirteä. Keskiviikkona tajusin lopettaa lääkkeiden ottamisen illalla ja sainkin kaksi yötä nukuttua jo vähän paremmin. Kuitenkin nukkumattomuus ja lääkkeellinen pirteys kostautuvat ja nyt olen ihan loppu.

Tiistai onkin sitten ihan oma lukunsa. Kun tulin töistä kotiin, oli lattiat ja sohva yltäpäältä veressä ja koko talo oli täynnä kissunkarvaa. Voitte vain uskoa minkä paniikin se näky aiheutti! Löysin vanhemman kisun nojatuolin alta ja lähestyessäni se kävi murisemaan ja sylkemään minulle. Niin ei ole koskaan ennen tapahtunut. Sillä hetkellä olin varma, että kissalta puuttuvat vähintään takajalat. Kaivoin murisevan eläimen syliini ja totesin, että vain silmäkulmasta tulee hieman verta. Seuraava paniikki oli etsiä toinen kissa. Nuorempi löyty yltäpäältä veressä, valkoinen rinta oli veren peittämä ja toinen takajalka vuosi solkenaan. Siinä paniikissa ei pysty kovin järkeviin tekoihin. Kun viimein aloin putsaamaan ja hoitamaan kisuja selvisi, että nuoremman kisun takajalan kynsi oli halennut ytimeen asti ja eläimen kynnen ytimestä tulee ihan tolkuttomasti verta. Kenelläkään ei siis hengen vaaraa, mutta kyllä sain aikamoisen järkytyksen.

Keskiviikkona kävin verikokeissa ja se jo riittää tekemään päivästä normaalia kurjemman. Verikoeaika oli vasta puoli kymmeneltä joten syömättömyys tuntui maailman pisimmältä ajalta. Muutenkin keskiviikko meni jossain sumussa valvottujen öiden vuoksi.

Torstain ikävät hetket koettiin töissä asiakaspalaverissa. Asiakas haukkui tiimimme päin naamaa ja kaikki vain siksi, että toinen asiakas oli valehdellut meidän sanomisia. Työt eivät saisi seurata kotiin ja vaikuttaa loppupäivään, mutta oli tuo sellainen niitti, että vieläkin surettaa. On kurjaa, että töissä yrittää parhaansa ja kaksinaamaisuuden vuoksi saa palkinnoksi vain haukkuja. Tämä asia on jo selvitetty ja väärikäsitykset korjattu, mutta ei tuommoiset asiat hetkessä unohdu.

Mahtavaa kuitenkin on, että tänään on perjantai ja ihana viikonloppu on edessä! Huomenna menemmen pikkusiskojen #1, #2 ja #3 kanssa syömään #2:n synttäreiden kunniaksi. Meillä on neljän siskon kesken ollut jo pitkään tapana, käydä kimpassa syömässä jokaisen synttäripäivänä eli neljä kertaa vuodessa vain me, ei miehiä. Sunnuntaina on sitten pikkusisko #5 ja pikkuveikan synttärikahvittelut. Meidän koko perheen synttärit jakautuvat keväälle ja syksylle, joten juhlia yhdistetään sopiviin ajankohtiin.

Nyt otan kisuliinit kainaloon ja hautaudun sängynpohjalle lukemaan tällä viikolla saapuneita lehtiä, joita en ole vielä ehtinyt edes avaamaan. Kivaa viikkonloppua!