lauantai 13. tammikuuta 2018

Leppoisasti lomalla

Katsokaapa, miten ihanat pussilakanat joulupukki toi! Olin ollut taas kerran superkiltti, sillä sain paljon upeita ja ihania lahjoja. Tämän kertainen postaus ei kuitenkaan tämän enempää liity lakanoihin vaan vauva-arkeen. Kuten kuva paljastaa, niin poika nukkuu edelleen meidän makuuhuoneessamme ja minusta se on sopinut meille todella hyvin. Jos vauva herää yöllä, niin minun on helppo kohottautua tuohon viereen, tuntuisi ylivoimaiselta lähteä yöllä erihuoneeseen lohduttamaan lasta. Aamuihin on muodostunut hellyyttävä tapa, kun nostan pojan viereeni ja heräillään siinä ihan rauhassa. Vauva herää yleensä kahdeksan maissa ja aamupuuron keittoon nousemme puoli yhdeksältä. Päivästä tulee niin hyvä, kun ei tarvitse heti aamusta kiirehtiä mihinkään.

Olen viime aikoina joutunut lukemaan, kuinka rankkaa on pienten vauvojen vanhemmilla. Olen kovin hämmentynyt lukemastani, sillä omat kokemukseni äitiydestä ovat hyvin päinvastaiset. Vaikka poika herää edelleen öisin ja itse olen aamuisin aika väsynyt, niin silti koen elämämme olevan hyvin leppoisaa. Priorisointi on kaikista tärkein taito, joka jokaisella äidillä pitäisi olla. Jos koti on pommin jäljiltä kun viimein saan pojan päiväunille, niin saatan siltikin mennä itse lepäämään ja siivoan sitten kun seuraavaksi ehdin. Olen hyvin onnellisessa asemassa sen suhteen, että isi herää pojan kanssa silloin tällöin aamuisin ja minä saan nukkua pidempään.

Olemme hyvin paljon kotosalla, sillä minusta on mukavaa leikkiä ja lukea lapsen kanssa. Tämän ikäisen kanssa on jo helppo lähteä minne vain ja käymme vähintään kerran viikossa jossakin, kerhossa, kaupassa tai kylässä. Itse käyn kuntoilemassa vähintään neljä kertaa viikossa, joskus käyn shoppailemassa tai töissä. En kaipaa sitä maankuulua omaa aikaa sen enempää, sillä minusta on todella mukavaa viettää vauva-aikaa.

Poika on vaikuttanut positiivisesti myös omaan ruokarytmiini. Syömme joka päivä samaan aikaan ja samaa ruokaa. Terveellistä molemmille ja ateriavälit eivät pääse venymään äidilläkään liian pitkiksi. Ylipäänsä minun on vaikea keksiä yhtään negatiivistä asiaa elämästä vauvan kanssa. Toki nukkuisin todella mieluusti illasta aamuun, mutta ihan varmasti poika joskus vielä nukkuu itsekin illasta aamuun. Sitä paitsi töihin oli aina herättävä huomattavasti aikaisemmin kuin nykyisin.

Molemmat isovanhemmat asuvat lähellä ja näemme heitä joka viikko. He myös hoitavat mieluusti poikaa, jotta pääsemme silloin tällöin vaikkapa ravintolaan syömään. Eilen viimeksi kävimme kaveriporukalla syömässä.

Yhden terveen lapsen vanhemmalla on oman kokemukseni mukaan siis melkoisen helppo ja rento elämä. Poika on tällä hetkellä siinä iässä, että joka päivä oppii uutta. Uusia sanoja tai fyysisiä taitoja. On ihmeellistä seurata tuota oppimisen intoa. Jos aikuinen jaksaisi treenata yhtä asiaa noin valtavan paljon, niin sitähän oppisi vaikka ranskan alkeet parissa viikossa :D

Kohta lähdemme kummityttöni synttäreille joten mukavaa puuhaa on tällekin päivälle tiedossa. Toivottelen siis oikein mukavaa viikonloppua sinnekin puolelle ruutua, sekä lapsekkaille että aikuisperheillekin <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

.:| Kommentit ilahduttavat aina! |:.