Superflunssa

Huhhuijaa! Olen ollut kohta viikon niin kipeä, etten tiennyt sen olevan edes mahdollista. Yskä, nuha, kurkkukipu, keuhkoihin sattuu, päänsärky, lihaskivut ja kuume lisänä. Olen ollut täydellisesti sängyn viemää. Siitä tämä hiljaiselo täällä bloginkin puolella. Poreammepostauksen olin kirjoittanut jo aikaa sitten, en vain ollut muistanut julkaista sitä tässä tokkurassa. Miten aika onkin kullannut muistot, että lapsena oltiin päivä sängyssä ja sitten taas valmiina uusiin seikkailuihin? Nyt vessassa käyminenkin on aika ajoin tuntunut extremeurheilulta.

Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, aamulla olo oli vielä kelju, mutta iltaa kohden kuume ei enää ole noussut ja nenäsumute on pitänyt hengitystietkin suhteellisen auki. En kyllä toivo pahimmalle vihamiehellenikään tätä sairautta! Pahimpina hetkinä en voinut istua, seisoa enkä makoilla, jokainen asento aiheutti jonkun tuskan. Toivottavasti saisin ensi yönä jo nukutuksi, ehkä syvä uni nujertaisi pöpön lopullisesti.

Sanomattakin taitaa olla selvää, että laskiaispullat ja Runebergin tortut ovat todellakin jääneet leipomatta. Haaveilen kovasti, että pääsisin pian palaamaan jo normaaliin arkeen, kotona toimettomana olo ei sovi minulle yhtään. Toivottavasti siellä viikon alku on sujunut mukavammissa merkeissä!

Kuva on muuten napattu muutama viikko sitten kovilla pakkasilla, tämä näkymä on ensimmäisenä vastassa, kun astuu ovesta ulos. Näkymä on naapurin ihanalle pihalle, jonka lumi teki ihan taianomaiseksi. Kaunis lämpimän sävyinen aita ja hyinen luonto ovat kaunis parivaljakko!