Tein tammikuussa ihmiskokeen, olin täysin ilman sokeria, myös piilosokeria. Jätin luonnollisesti pois kaikki herkut, mutta myös jugurtit, sinapin, salaatinkastikkeet ja muut piilosokeria sisältävät tuotteet. Sokeriksi laskin ne, mitkä ainesosaluettelossa oli nimellä sokeri, hedelmäsokeri, siirappi tai mehutiiviste. En myöskään käyttänyt tuotteita joissa oli mitään makeutusaineita, mutta niitä en käytä muutenkaan.
Tämä kaikki sai alkunsa siitä, että joulun jälkeen elin pelkällä suklaalla, ihan oikeasti! Tunnen itseni niin hyvin, että karkkipäivä ei toimi, koska joustan siitä aika mielivaltaisesti. Perustelen itselleni tosi hyvin, miksi juuri nyt tarvitsen karkkia, suklaata, lettuja, kakkua, pullaa tai vanukasta. Joten oli pakko tehdä niin radikaali päätös, että kaikki sokeri pois ja sillä sipuli.
Ensimmäinen viikko oli ihan hullu. Teki mieli niin paljon suklaata ja lettuja, että olisin voinut maksaa vaikka satasen yhdestä konvehdista. Toisella viikolla alkoivat kummalliset mieliteot, himoitsin vaikkapa pekonia, josta normaalisti en juurikaan välitä. Kolmannella viikolla alkoi helpottaa, mutta edelleen mieli teki kaikkea, pirtelöä, laskiaispullaa, korvapuustia, Nutellaa... Viimeinen viikko olikin yhtäkkiä aika helppo, se meni ajatuksella että "yksi viikko menee vaikka päällään seisten". Viimeisellä viikolla eniten teki mieli limpparia ja mehua.
Vaikeita hetkiä olivat juhlat ja kyläreissut, varsinkin kun äiti oli tehnyt korvapuusteja ja kaikki muut söivät niitä kaksin käsin. Myös illat olivat haastavia, sillä olen tunnesyöppö ja väsyneenä olisi tehnyt mieli käpertyä sohvan nurkkaan suklaalevyn kanssa.
No mitä hyötyjä huomasin? En nimittäin mitään! Joka paikassa luvataan, että paino tippuu, ihon kunto paranee ja lotossakin tulee voitto, mutta kaikki on ihan hölynpölyä. Mitään positiivista en huomannut tapahtuvan. Paino tippui parisen kiloa, mutta sitä ei näe peilistä eikä vaatteista, joten se lienee vain "sokeripöhö" mikä lähti, ei siis oikeaa laihtumista. Oliko kuukausi liian lyhyt aika muutoksen huomaamiseen, sitä en tiedä.
Huonoa huomasin sitten senkin edestä. Ärsytti! Kaikki oikeastaan ärsytti, varsinkin aluksi. En ajatellut muuta kuin herkkuja, joten omat ajatukset ahdistivat melkoisen paljon. Vierailu oli melkein mahdotonta, sillä yleisin kommentti oli "Ota vähän, vaikka puolikas pulla, ei siihen kukaan ole kuollut". Tunsin itseni epäkohteliaaksi kieltäytyessäni tarjoiluista. Myös saunaan, poreammeeseen ja kylpytynnyriin oli aika ankeaa mennä vesilasillisen kanssa. Halusin kuohuviiniä ja siideriä tai edes mehua. Laitoin veden sekaan pakastemansikoita, vähän helpotti :D
Kaksi kertaa menin ansaan, ekalla kerralla laitoin salaattiin tilkan Balsamicoa ja tokalla kerralla söin ravintolassa muutaman ranskalaisen kanssa ketsuppia. Nämä olivat hyvin pieniä määriä, mutta mokasin silti! En kuitenkaan usko, että näillä parilla grammalla oli vaikutusta lopputulokseen.
Nyt on tyhjä olo. Kaikki tämä kärsiminen ihan turhaan! Voihan se olla, että sisuskaluni kiittävät, mutta sitä kun ei näe päällepäin, niin kiitelkööt ihan yksinänsä. Miten jatkossa? Haluaisin osata olla karkkipäivä-ihminen, mutta en varmaan osaa. Totaalikieltäytyjäksi en enää koskaan ala, aika näyttää osaanko olla jatkossa edes kohtuullinen.
Ensimmäinen herkku jonka söin oli Runebergintorttu, hyvää se oli mutta ei oikein tuntunut miltään. Ei euforiaa siitä, että jes sokeria. Siinä se meni kahvin kanssa herkutellessa hyvässä seurassa, mutta olisi ollut ihan sama, mikä siinä kahvikupin kyljessä olisi ollut.
Miksi muuten tammikuu pitää aina olla se kuukausi, kun ollaan kaikettomalla? Tammikuu on aika ankea jo ihan ilman ylimääräisiä ponnistelujakin. Mutta heipä hei ihana helmikuu, kylläpä sinua on odotettu!
