lauantai 22. huhtikuuta 2017

Tv-tason speksit


Säännöllisin väliajoin saan kyselyitä tv-tasostamme ja ajattelin antaa tasolle postauksen verran palstatilaa. Tasoon tai sen kiinnitykseen ei liity mitään kovin ihmeellistä, vaan tällainen on oikeastaan tosi helppo toteuttaa.

Taso on koostettu viidestä korkeakiiltovalkoisesta Ikean Bestå-kaapista. Kaapit on ruuvattu kiinni toisiinsa yhdeksi pitkäksi kalusteeksi. Seinään se on kiinnitetty myöskin ruuvaamalla. Tason takana on kiviseinä, joten kiinnitykseen on valittu siihen sopivat ruuvit ja roput. Lisätukea taso saa sen alla olevasta puulistasta. Kaapisto on ruuvattu seinään vain yläreunastaan ja alareuna lepää listan päällä.

Taso kiinnitettiin juuri pistorasian yläpuolelle (se siis määräsi korkeuden), jolloin johtohässäkkä ei loista silmille normaalilta katselukorkeudelta. Keskimmäiseen kaappiin on porattu kaksi reikää, toinen kanteen ja toinen pohjaan. Kaikki johdot on pujotettu näistä reijitä pistorasialle.

Kaikki päivittäiset laitteet ovat tason päällä, mutta halutessaan ne voisi sijoittaa myös kaapin sisään. Kaapissa niitä voi ohjata kaukosäätimen käyttöalueen laajentimen avulla. Laajennin on pieni laite, joka sijoitetaan tason päälle ja siihen yhdistetään kaikki kaapissa olevat laitteet. Meillä ei ole kaukosäätimellä käytössä kuin vahvistin ja digiboksi ja sijoitimme ne television alle. Nettimodeemi on kaapissa ja toimii sieltä käsin moitteetta. Myös Play Station on kaapissa ja silloin harvoin kun käytämme sitä, pidämme kaapin ovea auki.

Minusta seinälle nostettu taso näyttää keveältä jonka lisäksi sen alta on helppo imuroida. Välillä aina haaveilen piilottavani kaikki laitteet johtoineen kaappiin, mutta empä ole viitsinyt ryhtyä moiseen. Kivalta taso näyttää näinkin.

Seuraava kysymys koskee varmaankin takaseinän sävyä, se on Tikkurilan kalsiitti :)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Poikamme kastejuhla

Tämä vuosi on ollut täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä, viimeisimpänä poikamme kastejuhla, joita vietettiin sunnuntaina. Juhlat olivat ihanat ja painuvat muistoihin yhtenä elämäni tärkeimmistä juhlista, saihan poikamme nimen. Vanhemmilla on muuten todella suuri vastuu nimen valinnassa, onhan nimi hänellä loppuelämänsä :D

Poika sai kaksi nimeä, jotka molemmat periytyvät suvusta, etunimi on isäni äidin isän nimi, jonka hän vaihtoi itselleen rajalla tullessaan sotaevakkona Suomeen. Toinen nimi periytyy mieheltäni ja hänen isältään.

Päivänsankarin lisäksi juhlien keskipisteenä oli tarjoilupöytä, joten tässä kuvatulva herkuista:






Halusin tarjoiluista sekä pöydän koristelusta modernin ja pelkistetyn. Koristeena oli hortensioita korkeissa maljakoissa sekä Kivi-tuikkuja. Voileipäkakut teimme isäni kanssa, äiti leipoi mangojuustokakun ja muut herkut tilasimme valmiina. Täytekakku taisi olla juhlien suurin puheenaihe, se oli todella kaunis ja herkullinen! Broileri-timjamikakku oli pöydän erikoisuus, perinteisen voileipäkakkutyylin sijaan se oli valmistettu juustokakun tapaan. Molemmat kakut ja macaronsit tulivat kolmen siskon pitämästä kotkalaisesta Pikku Pariisista, kurkatkaapas vaikkapa Instagramista kuinka upeita luomuksia he tekevät! Voin lämpimästi suositella heitä, hinta-laatusuhde oli kohdallaan ja palvelu mielettömän ystävällistä.

Halusin itse nauttia juhlista mahdollisimman vähällä stressillä, joten olin palkannut tarjoilijan sekä valokuvaajan. Molemmat löytyivät lähipiiristä ja olen todella tyytyväinen molempiin! Jäi niin hyvä fiilis siitä, että sain itse nauttia vain juhlista käymättä itse kyökin puolella ja siitä tunteesta, että valokuvista tulee täydelliset, eikä tarviste itse koheltaa kameran kanssa. Juhlapaikaksi valitsimme läheisen seurakuntatalon, sekin oli hyvä ratkaisu, eipä tarvinnut kotona siivoilla tai miettiä riittävätkö astiat.

Nimen myötä vauvasta tuli jotenkin enemmän oikea ihminen, eikä "pelkkä" vauva. Vähän vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta nimen saaminen on tärkeä etappi, joka mielessäni jätti taakseen ihan pikkuvauvavaiheen.

Kiitos kaikille ihanille sukulaisille ja ystäville, jotka tulitte juhlistamaan tätä tärkeää päivää kanssamme! Kiitos valokuvaajalle, joka ikuisti päivän täydellisiin kuviin. Kiitos yläasteikäiselle Nealle, joka varmoin ottein ja kohteliaasti hoiti tarjoilijan pestin kuin vanha konkari. 


Kuvat: Marko Laukkarinen
Täytekakku, broilerikakku ja macaronsit: Pikku Pariisi

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Poikkeus pääsiäiseen

Täällä jännitetään sunnuntain pääsiäispäivää normaalia enemmän. Kyse ei ole siitä, kuinka monta munaa pääsiäiskukko tuo hattuun sängyn alle vaan siitä, että poikamme saa nimen! Vauva on maanantaina kaksi kuukautta ja tämä alkoi olla viimeinen hetki ristiäisille. Juhlat tulevat olemaan ikimuistoiset, saahan lapsi nimen vain kerran ja nämä ovat ensimmäiset isot juhlat hänelle. Omassa päässäni isoihin juhliin lukeutuvat kastejuhlan lisäksi rippijuhlat, valmistumiset ja häät.

Pääsiäistä ei olla sen kummemmin vietetty, kuin suklaamunia syöden ja virpojien oksia ihaillen. Kaivoin kaapista vanhan ja rakkaan mustan pääsiäiskukon ja kasvatin rairuohoakin, tosin huonolla menestyksellä. Kylvin siemenet intoa täynnä, pitäähän hyvän äidin laittaa lapselle rairuohoja. Siemenistä iti kolme ja hieno pääsiäisinstallaatio jääköön kuvaamatta. Onneksi appiukko pelasti ja toi pojalle komean astiallisen heinää. Vaikka sisustusblogikodit ovat kuvissa aina viimoisen päälle, ei bloggaaja kuitenkaan ole yli-ihminen, rairuoho vei voiton :D

Tänään iskä ja äiti tulivat meille auttamaan juhlavalmisteluissa. Mummi hoiti vauvaa ja minä tein ukin kanssa kolme voileipäkakkua. Kakut saavat maustua jääkaapissa huomiseen ja huomenillalla sitten koristelen ne. Minulla on selkeä visio, miltä kakut tulevat näyttämään, toivottavasti koristelu onnistuu rairuohoa paremmin. Äitini leipoo mangojuustokakun ja kaikki loput tarjoilut olen tilannut pitopalvelusta. Olenhan kertonut monesti, että leipominen ei ole vahvin lajini, ei lajini oikeastaan yhtään.

Lähden jatkamaan juhlavalmisteluita ja toivottelen teille oikein iloista pääsiäistä!

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Käsikranaatti olohuoneessa




Viimeinkin käsikranaatti on kotona! Olen haaveillut Artekin A110-valaisimesta kauan, mutta vasta nyt se saapui kotiimme. Jaamme miehen kanssa yhteisen intohimon valaisimiin ja päätimme pojan syntymän kunniaksi ostaa uuden valaisimen. Jotenkin kiva muistaa aina pojan kasvaessa, että tuo lamppu ostettiin samaan aikaan kun synnyit :D Tarkalleenottaen valaisin on Vepsäläisen ystävänpäivä-alesta ja poika syntyi kolme päivää ystävänpäivän jälkeen.

Periaatteessa ostamme valaisimia vain tarpeeseen ja A110 sai odottaa siksi, että emme olleet keksineet sille paikkaa. Sitten syntyi tarve saada olohuoneen nurkkaan lamppu ja niin kaksi asiaa ratkaisivat toisensa. Olen ihan rakastunut! Iltaisin meillä ei ole muita valoja päällä kuin tuo <3

Alvar Aalto suunnitteli valaisimen vuonna 1952 ja edelleen A110 on modernin ja ajankohtaisen näköinen. Se luultavasti sopii jokaiseen sisustukseen ja jokaiseen aikakauteen. Ihan hassua, että mielestäni olohuone ei ole kaivannut mitään, mutta nyt tuntuu että ilman tuota lamppua tilasta puuttui jotakin.

No mitäs tykkäätte, sopiiko valaisin tuohon nurkkaan?

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Pöydän päässä



Vauva on alkanut näkymään sisustuksessa, muutenkin kuin vaippoina ja värikkäinä leluina. Pinnasängyn ohella ostimme Tripp Trapp -tuolin ja siihen New Born -sitterin. On mukavaa saada vauva ruokahetkiin mukaan ilman, että tavallinen sitteri pitäisi nostaa pöydälle. Tripp Trappista saa sitterin helposti irti, jolloin se toimii tavallisen sitterin tapaan myös lattialla. Pikkuinen ei ole vielä kovin montaa kertaa tuossa ollut, syli on toistaiseksi paras paikka. Puolivuotias serkkupoika on testannut sitterin jo ihan käytännössä ja syönyt ruokansa pöydän ääressä, kuten isojen poikien kuuluukin. Myös pikkukissa on aivan ihastunut tuoliin ja tulee siihen aina, kun olemme aamukahvilla.

Tilasimme pöydän ympärille myös pari tuolia lisää. Aikaisemmin käytössä on ollut vain neljä, mutta siroja Skin-tuoleja mahtuu tähän helposti kuusi. (Pöytä on kaksi metriä pitkä.) Yllätyksekseni Tripp Trappissa on värin lisäksi jotain samaa tuolien kanssa ja se sopii minusta hyvin tuohon pöydän päätyyn.

Mökö on riemastuttanut elämäämme tänään tasan kuukauden ja tällä samalla päivällä serkkupoika täyttää puolivuotta. Odottelemmekin täällä siskoa perheineen synttärikahveille. Onhan 1+6 jo huikeat 7 kk ja syytä siis juhlaan!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Harmaat maalisävyt

Minulta kysytään toistuvasti tiettyjä asioita kodistamme, yksi niistä on seiniemme harmaat maalisävyt. Niinpä ne ansaitsevat oman postauksen, näin löydän maalikoodit itsekin nopeasti googlaamalla.

Olohuoneen takaseinä on maalattu Tikkurilan Kalsiitti-sävyllä, maalina muistaakseni Remontti-Ässä.

Makuuhuoneen kaikki seinät on maalattu sävyllä NCS 1500-N, maali oli jokin himmeä tai puolihimmeä remonttimaali.

Vierashuoneen sängynpäätyseinä on Taika Helmiäismaalin hopealla telattu ristiin ja rastiin.


Olohuoneen harmaa on näistä lämpöisin ja jos yritän etsiä siitä sävyä, johon se taittaa niin ehkäpä hieman punaiseen. Makuuhuoneen harmaa on neutraali, eikä taita oikein mihinkään, NCS-kartan N-sävyt ovat kaikki neutraaleja. Vierashuoneen seinä on selkeästi hopean hohtoinen ja minusta ehkä kaikista ihanin :)

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

"Moottorikelkkailu nainen"

Seurailen aika tarkasti sitä, millaisilla hakusanoilla Syhinään päädytään. Niistä saa hyviä vinkkejä siitä, mitä voisi postailla ja mitkä aiheet kiinnostavat. Tyypilliset hakusanat liittyvät luonnollisesti kotiin, pihaan ja sisustamiseen, mutta kummallisia poikkeuksiakin löytyy, hauskin viimeaikainen on ehkäpä "lompakon sisältö".


Täällä etelässäkin on ollut aika kivasti lunta helmikuussa ja se lienee tuonut kävijöitä blogiin kelkkailuun liittyvillä hakusanoilla, kuten "moottorikelkkailu nainen" ja "naiselle sopiva moottorikelkka". Kovin montaa kelkka-aiheista postausta ei blogista löydy, mutta silti Google heittää tänne, joten ehkä yksi moottorikelkkapostaus talvessa on paikallaan.

Minulla on ollut moottorikelkka jo monta vuotta. Ensimmäinen kelkkani oli vanhempi Polaris XC, jonka romutin lunastuskuntoon. Sen jälkeen hankin Arctic Cat F6 -kelkan, joka asustelee meillä edelleen. Molemmat pelit ovat olleet oikein hyviä naisen käyttöön. Tiedä sitten mitä ominaisuuksia naisella pitäisi olla verrattuna miehiin :D Itse pidän tärkeänä, että kelkassa on pakki, sillä pienikokoisena naisena, kelkan kääntäminen tai pahasta paikasta pois pääseminen ei käsin nykimällä ole helpoimmasta päästä. Sähköstartti olisi plussaa, mutta kyllä minä saan catin nykimälläkin käyntiin, tosin aika monta kertaa pitää nykäistä.

Kelkkailu on ihan mahtava harrastus, sekä miehille että naisille. Reitit kulkevat kauniissa lumimaisemissa ja maisemat vaihtuvat tiuhaan. Ajamme aina jonkinmoisella porukalla ja mikäs sen mukavampaa kuin viettää aikaa ystävien kanssa luonnossa. Olemme käyneet kelkkoinemme sekä Levillä että Tahkolla ja sillä tavalla ehtii nähdä kohteen muutamassa päivässä jo tosi hyvin. Hiihtämällä jää monta upeaa paikkaa näkemättä.

Moottorikelkkailu on extremeurheilulaji, joten loukkaantumisen riski on suuri, mutta eiköhän tilastollisesti kuitenkin suurempi vaara vaani auton ratissa. Olen loukkaantunut pari kertaa ja saanut muutaman aivotärähdyksenkin, mutta en silti lopettaisi tätä mukavaa harrastusta. Vauhtia, kavereita ja kaunis luonto <3

Suosittelen jokaisen kokeilemaan edes kerran elämässään! Ja vakuutan, että tämä laji sopii ihan yhtä hyvin naiselle kuin miehellekin.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Kantarelli-mascarponerisotto

Hypätäämpäs taas kyökin puolelle. Tällä kertaa haluan jakaa teille maailman parhaan risoton ohjeen, jossa taikana on mascarponejuusto. Tämän reseptin löytymisen jälkeen, ei meillä ole muita risottoja enää tehtykään.

3 dl risottoriisiä
3 rkl oliiviöljyä
1 salottisipuli
(2 kpl valkosipulinkynttä)
1 dl valkoviiniä
6 dl kasvislientä
50 g parmesania raasteena
250 g mascarponea
300 g kantarelleja (paistettu ja pakastettu)
suolaa ja mustapippuria

Kuullota pilkotut sipuli (ja valkosipulit) öljyssä ja lisää riisi raakana pannulle. Jatka kuullottamista viitisen minuuttia. Lisää valkoviini ja anna imeytyä kokonaan. Lisää kasvisliemi kauhallinen kerrallaan, seuraava kauhallinen vasta kun edellinen on täysin imeytynyt. Lisää paistetut sienet, parmesanraaste sekä mascarpone. Sekoita hyvin ja mausta suolalla sekä pippurilla. Nauti!

Sienet voivat olla muitakin sieniä, meillä sattuu pakkasessa olemaan paljon kantarelleja. Jos käytät tuoreita, niin paista ne ensin omalla pannullaan "kuiviksi". Jos käytät kuivattuja sieniä, niin liota niitä ensin. Sienien määrä on arvio, eikä se tässä ruuassa ole niin justiinsa, niitä voi laittaa maun mukaan.

Risoton kuvaaminen ei muuten olekaan ihan iisi homma, ruoka ei ole ehkä ihan kauneimmasta päästä, mutta maku on tärkein ja se on tässä ruuassa just eikä melkein.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Mummokukka


Kirjoittelin tämän postauksen ennen Mökön syntymää, mutta se jäi julkaisematta kun synnytys yllättäen käynnistyi. Nytpä muistin, että täällä odottaa valmis sisustuspostaus :)

--
Olen taas talven aikana saanut ison osan viherkasveista hengiltä. Olen oikeastaan tosi hyvä siinä. Kumma kyllä, peikonlehti olla porskuttaa jo ties monetta vuotta ja tuossa lattialla oleva anopinhammaskin saattaa saada 2v-synttärit. Nyt kun kevätaurinko alkoi pilkistelemään verhon raosta, alkoi mieli tehdä kotiin jotain uutta vihreää. Niimpä marssin kukkakauppaan, josta mukaani tarttui yhden palmuvehkan lisäksi ihana mummokukka, nimittäin rönsylilja! Muistan, että molemmilla mummeillani näitä on aina ollut <3

Kasvihan on oikeastaan aika modernin näköinen, rento ja raikas. Kaupassa se muuten näytti pieneltä, mutta tuossa hyllyllä se näyttää tosi isolta. Kaupassa kaikki aina hämää :D

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Hei, olen uusi täällä!

Perjantaina kahdesta tuli kolme, minusta äiti ja miehestäni isi, kun poikamme halusi maailmaan <3 Hätähousu päätti kolme viikkoa etuajassa, että kohtu on jo niin nähty ja syntyi tasan viikolla 37 (täysiaikaisuuden rajaviikko), hätähousu-äidin pojalta voi muuta tuskin odottaa. Ihan ei kolmeen kiloon päästy, vaan poikapalleroinen on ihan nuken kokoinen, mutta kasvatellaan isommaksi sitten täällä ulkopuolella.

Sairaalassa aloimme kutsumaan vauvaa nimellä Mökö. Tummat silmät kurkistelevat alta kulmien ja otsa menee helposti ryppyyn. Mökö ei juurikaan osaa kuin nukkua ja murista(!), muuten hän vain mököttää. Vain muutaman kerran olemme päässeet nauttimaan oikeasta itkusta.

Kylläpä muuttui elämä kertaheitolla! Toistaiseksi täällä siis eletään ihanassa vauvakuplassa ja blogi päivittyy joskus kun päivittyy. Mutta yksi asia on ihan selvä ja saletti, Mökö on ihan liian söpö!

Mikäs se tuolla mököttää,
se taitaa olla Mökö!
Mökömökömökö
Mökömökömökö,
Mökö sanoo
mur mur mur <3

torstai 16. helmikuuta 2017

Uusi Componibili yöpöytänä


Vierashuoneen yöpöytä on vaihtunut usein. Syy siihen on se, että tähän tilaan ei aiemmin ole ostettu virallisesti omaa kalustetta, vaan olen aina laittanut sinne jonkun kodin monista pikkupöydistä. Nyt kuitenkin tilanne oli sellainen, että kaikille pikkupöydille on löytynyt hyvät paikat ja vierashuoneeseen ei enää riittänyt yöpöytää.

Viime kesänä haaveilin Kartellin Componibili-kalustetta lasiterassille, mutta sinne päätyikin ihan muita pöytiä, joten Componibili jäi silloin ostamatta. Tykkään kalusteesta kuitenkin edelleen ja nyt olikin aika hyvä syy tilata se vierashuoneeseen. Tämä klassikko on valmistettu muovista ja tuumiskelin, että Componibili toimii tulevaisuudessa myös vaikkapa lastenhuoneessa.

Viimeisin pöytä täällä oli pienempi Hay Tray -pöydistä, mutta halusin sen takaisin olohuoneeseen, enkä halunnut enää kolmatta samanlaista pöytää meille. Tray on kyllä monikäyttöinen ja sopii minne vain, mutta kaksi riittää.

Ja mielestäni Componibilin pyöreys tuo todella kivaa vastapainoa kulmikkaalle sängynpäädylle :)

tiistai 14. helmikuuta 2017

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Artek A110-valaisin – ikuisuushaave

Taaaas kerran Artekin A110-valaisin on ostoskorissa! On se kumma, että en ole sitä vielä näihin päiviin mennessä ostanut, vaikka olen iäisyyden siitä haaveillut. Syy ostamattomuuteen on se, että olen haaveillut valaisinta keittiöön saarekkeen päälle, mutta siihen sopisi paremmin kaksi kuin yksi ja sitten loppuvat rahat.

No mutta nyt on ratkaisu tähänkin pulmaan! Olemme puhuneet mieheni kanssa jo kauan, että olohuoneeseen pitää saada lisää valoa. Meillä on katossa monta paikkaa roikkuvalle valaisimelle, mutta emme ole keksineet mitä ja mihin kohtaan.

Yhtenä iltana juttelimme, että jokin pieni ja siro valaisin olohuoneen nurkkaan, telkkarin vasemmalle puolelle olisi kiva. Selailimme nettiä, mutta mitään kivaa ja edullista ei tullut vastaan. Tai ehkä tuli, mutta mikään ei silti kelvannut. Lopulta tajusin miksi. No siksi, että en halua elämääni muuta roikkuvaa pikkulamppua kuin Käsikranaatin <3

Miten on raadin mielestä, sopisiko elämäni rakkaus tähän nurkkaan, johon sen Photoshoppasin?


perjantai 10. helmikuuta 2017

Baby Shower

Olen onnentyttö siinä asiassa, että minulla on kasapäin mielettömän ihania sisaria ja ystäviä! Välillä tuntuu ihan uskomattomalta, että olen saanut niin paljon upeita ihmisiä elämääni. Minulle järjestetty Baby Shower on vain yksi esimerkki siitä:

Eräänä lauantaina odottelin graafikkosiskoani kylään meille, tarkoituksena oli tehdä hänen kanssaan logoa eräälle kauneushoitolalle. Sovittuna aikana ovikello soi ja sisään marssikin reilut kaksikymmentä naista. Voitte uskoa, että yllätyin! Siinä pieruverkkareissa tukka hujanhajan yritin pysyä kärryillä mitä nyt tapahtuu. Kaikki rakkaimmat naiset saapuivat järjestämään minulle vauvajuhlia. En ollut osannut odottaa moisia yllätysjuhlia, enkä varsinkaan sillä mittakaavalla. Mistä ihmeestä kukaan oli osannut haalia kasaan eri yhteyksistä tuntemani ystävät? Siskojen, äidin ja anopin lisäksi mukaan oli kutsuttu lapsuuden- ja nuoruudenystäviä, koulukaverit sekä työkaverit. Ja miten ihmeessä päivämääräksi oli onnistuttu valitsemaan sellainen, että kaikki pääsivät? Vieläkin olen aika hämmentynyt.


Juhlavieraat toivat mukanaan koristeet, herkut ja kasapäin upeita lahjoja. Menin varmasti hieman johonkin shokin kaltaiseen tilaan, sillä jälkikäteen katsoessani juhlissa kuvattuja videoita, olen käyttäytynyt suhteellisen hyvin, ilman hysteriaa, vain typerä onnenvirne kasvoilla.

Sisustusbloggaajan Baby Showereilla ei todellakaan syöty kertakäyttöastioista, vaan työkamut toivat töistä mustaa Teemaa täydentämään meidän valkoista astiastoa :D

Sillä aikaa kun parikymmentä naista valtasivat keittiön, niin minä sain nauttia ihanasta jalkahoidosta. Hemmottelun ja ruuan lisäksi ohjelmassa oli vauvanruokien sokkomaistatus. (Meidän vauvan ei ikinä tarvitse syödä makaronilaatikkopilttiä!) Seurueessa kiersi myös slämykirja, jossa oli kysymyksiä tulevasta vauvasta ja kaikki saivat arvata mm. syntymäpainoa, pituutta, hiusten väriä, missä isi on kun synnytys käynnistyy, äidin vatsan ympärysmittaa ynnä muita hauskoja aiheita. Kylläpä on jälkeenpäin ollut hauskaa lukea mitä kukin on arvannut. Täytyy muistaa synnytyksen jälkeen tarkistaa, kuka arvasi lähimmäksi.

Lahjat olivat upeita! Ei ole olemassa sopivia sanoja edes kertomaan. Varsinkin itsetehdyt lahjat saavat minut vieläkin liikuttumaan. Sisustusinnokasta äitiä hemmoteltiin moderneilla kirja- ja lelulahjoilla. Aivan liian suloisia pikkuvaatteita tuli kasapäin, nallenkorvahaalareista mustavalkoraidallisiin bodyihin. Perinteinen vaippakakku, herkkuja ja vauva-arkea helpottavia tavaroita myös. Eniten hilpeyttä herätti äidin tuoma setti lapsuudestani, johon kuului iso ja haiseva TaoTao-krokotiili, Puppe-kirja sekä froteehaalari :D



Ruokatarjoilu oli aivan huikea! Ystäväpiiristäni löytyy lähes jokainen mahdollinen ruoka-aineallergia ja kaikki oli huomioitu todella laadukkaasti. Eriruokia allergisille ei juurikaan ollut, vaan todella moni tarjottava sopi melkein kaikille. Ja "silti" kaikki maistui uskomattoman hyvältä! Tarjolla oli mm. raskausmahakakku, vauvankehtohedelmäsalaatti, pitsaa, piiraita, suklaisia leivoksia, muffinivuokiin koottuja namuannoksia, tortillarullia, kasvistikkuja ja dippejä, sipsejä, savulohta, itsetehtyä jäätelöä, korvapuusteja ja ihan varmasti kaikkea mitä juhlissa voikaan tarjota ja vielä enemmänkin.



Aivan huikea päivä koko elämäni mittakaavassa! Aika meni kuin siivillä, viimeiset läheiseni lähtivät iltamyöhäisellä. Tuntui hämmentävältä olla jättiläismahan kanssa kaiken keskipisteenä, varsinkin kun tykkään itse järjestää kaikenlaisia juhlia. Nyt vain olin ja nautin.

Kiitos rakkaat! Teette elämästäni täyden ja täydellisen. Ilman teitä elämä olisi todella paljon köyhempää, tylsempää ja surullisempaa. Voisimpa antaa kaikille maailman ihmisille teidän kaltaisia ystäviä <3

maanantai 6. helmikuuta 2017

Olohuoneen valkoiset verhot



Edelliset verhot:

Kevätauringon alkaessa pilkistelemään ikkunoista, aloin kaipaamaan olohuoneeseen jotain freesimpää ilmettä. Päätin aloittaa helpolla ja laitoin miehen hakemaan Ikeasta valkoiset purjerengasverhot, jotka virittelimme olkkarin ikkunarivistön reunoille. Harmaavalkoraidalliset verhot ovat roikkuneet tuossa jo reilusti yli kolme vuotta, joten oli ihan ansaittua ostaa uudet. Pidän edelleen noista vanhoistakin verhoista ja yhdet pääsivät makuuhuoneeseemme. (Olohuoneessa laitan aina kaksi sivuverhoa molemmille puolille, jotta verhot näyttävät runsaammilta.)

En ole enää aikoihin ostanut muita kuin 100 % puuvillaisia verhoja, pyrin kaikissa tekstiileissä suosimaan muutenkin luonnonmateriaaleja. Pellavaverhot olisivat myös ihanat, mutta kissaperheessä hinta ratkaisee, sillä kissamme tuppaavat kynsimään kaikkia tekstiilipintoja. Samasta syystä purjerengasverhot ovat parhaat, sillä nipsulliset tippuisivat vähintään kerran päivässä. Tiedän, että tämä ongelma olisi hillittävissä tuomalla raapimispuu verhojen läheisyyteen, mutta ulkonäkö ratkaisee tällä kertaa. Puuvilla kestää yllättävän siistinä kissoista huolimatta. Toki lähitarkastelussa näkee pinnan kuluneen, mutta harva meillä konttailee lattianrajassa. Ne ketkä konttaavat, eivät ikänsä tai promillemääränsä vuoksi ymmärrä verhoista mitään :D

Ennen ja jälkeen -kuvista huomaa hyvin, että harmaat verhot rajasivat ikkunat selkeämmin ja toivat vähän särmää, mutta valkoisten yksinkertaisuus viehättää silti enemmän tällä hetkellä. Kyllä vain tekstiilit ovat sisustajan parhaita kavereita! Helppoa, nopeaa ja halpaa muutosta niin usein kuin viitsii silittää ja vähän kiipeillä.