lauantai 22. huhtikuuta 2017

Tv-tason speksit


Säännöllisin väliajoin saan kyselyitä tv-tasostamme ja ajattelin antaa tasolle postauksen verran palstatilaa. Tasoon tai sen kiinnitykseen ei liity mitään kovin ihmeellistä, vaan tällainen on oikeastaan tosi helppo toteuttaa.

Taso on koostettu viidestä korkeakiiltovalkoisesta Ikean Bestå-kaapista. Kaapit on ruuvattu kiinni toisiinsa yhdeksi pitkäksi kalusteeksi. Seinään se on kiinnitetty myöskin ruuvaamalla. Tason takana on kiviseinä, joten kiinnitykseen on valittu siihen sopivat ruuvit ja roput. Lisätukea taso saa sen alla olevasta puulistasta. Kaapisto on ruuvattu seinään vain yläreunastaan ja alareuna lepää listan päällä.

Taso kiinnitettiin juuri pistorasian yläpuolelle (se siis määräsi korkeuden), jolloin johtohässäkkä ei loista silmille normaalilta katselukorkeudelta. Keskimmäiseen kaappiin on porattu kaksi reikää, toinen kanteen ja toinen pohjaan. Kaikki johdot on pujotettu näistä reijitä pistorasialle.

Kaikki päivittäiset laitteet ovat tason päällä, mutta halutessaan ne voisi sijoittaa myös kaapin sisään. Kaapissa niitä voi ohjata kaukosäätimen käyttöalueen laajentimen avulla. Laajennin on pieni laite, joka sijoitetaan tason päälle ja siihen yhdistetään kaikki kaapissa olevat laitteet. Meillä ei ole kaukosäätimellä käytössä kuin vahvistin ja digiboksi ja sijoitimme ne television alle. Nettimodeemi on kaapissa ja toimii sieltä käsin moitteetta. Myös Play Station on kaapissa ja silloin harvoin kun käytämme sitä, pidämme kaapin ovea auki.

Minusta seinälle nostettu taso näyttää keveältä jonka lisäksi sen alta on helppo imuroida. Välillä aina haaveilen piilottavani kaikki laitteet johtoineen kaappiin, mutta empä ole viitsinyt ryhtyä moiseen. Kivalta taso näyttää näinkin.

Seuraava kysymys koskee varmaankin takaseinän sävyä, se on Tikkurilan kalsiitti :)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Poikamme kastejuhla

Tämä vuosi on ollut täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä, viimeisimpänä poikamme kastejuhla, joita vietettiin sunnuntaina. Juhlat olivat ihanat ja painuvat muistoihin yhtenä elämäni tärkeimmistä juhlista, saihan poikamme nimen. Vanhemmilla on muuten todella suuri vastuu nimen valinnassa, onhan nimi hänellä loppuelämänsä :D

Poika sai kaksi nimeä, jotka molemmat periytyvät suvusta, etunimi on isäni äidin isän nimi, jonka hän vaihtoi itselleen rajalla tullessaan sotaevakkona Suomeen. Toinen nimi periytyy mieheltäni ja hänen isältään.

Päivänsankarin lisäksi juhlien keskipisteenä oli tarjoilupöytä, joten tässä kuvatulva herkuista:






Halusin tarjoiluista sekä pöydän koristelusta modernin ja pelkistetyn. Koristeena oli hortensioita korkeissa maljakoissa sekä Kivi-tuikkuja. Voileipäkakut teimme isäni kanssa, äiti leipoi mangojuustokakun ja muut herkut tilasimme valmiina. Täytekakku taisi olla juhlien suurin puheenaihe, se oli todella kaunis ja herkullinen! Broileri-timjamikakku oli pöydän erikoisuus, perinteisen voileipäkakkutyylin sijaan se oli valmistettu juustokakun tapaan. Molemmat kakut ja macaronsit tulivat kolmen siskon pitämästä kotkalaisesta Pikku Pariisista, kurkatkaapas vaikkapa Instagramista kuinka upeita luomuksia he tekevät! Voin lämpimästi suositella heitä, hinta-laatusuhde oli kohdallaan ja palvelu mielettömän ystävällistä.

Halusin itse nauttia juhlista mahdollisimman vähällä stressillä, joten olin palkannut tarjoilijan sekä valokuvaajan. Molemmat löytyivät lähipiiristä ja olen todella tyytyväinen molempiin! Jäi niin hyvä fiilis siitä, että sain itse nauttia vain juhlista käymättä itse kyökin puolella ja siitä tunteesta, että valokuvista tulee täydelliset, eikä tarviste itse koheltaa kameran kanssa. Juhlapaikaksi valitsimme läheisen seurakuntatalon, sekin oli hyvä ratkaisu, eipä tarvinnut kotona siivoilla tai miettiä riittävätkö astiat.

Nimen myötä vauvasta tuli jotenkin enemmän oikea ihminen, eikä "pelkkä" vauva. Vähän vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta nimen saaminen on tärkeä etappi, joka mielessäni jätti taakseen ihan pikkuvauvavaiheen.

Kiitos kaikille ihanille sukulaisille ja ystäville, jotka tulitte juhlistamaan tätä tärkeää päivää kanssamme! Kiitos valokuvaajalle, joka ikuisti päivän täydellisiin kuviin. Kiitos yläasteikäiselle Nealle, joka varmoin ottein ja kohteliaasti hoiti tarjoilijan pestin kuin vanha konkari. 


Kuvat: Marko Laukkarinen
Täytekakku, broilerikakku ja macaronsit: Pikku Pariisi

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Poikkeus pääsiäiseen

Täällä jännitetään sunnuntain pääsiäispäivää normaalia enemmän. Kyse ei ole siitä, kuinka monta munaa pääsiäiskukko tuo hattuun sängyn alle vaan siitä, että poikamme saa nimen! Vauva on maanantaina kaksi kuukautta ja tämä alkoi olla viimeinen hetki ristiäisille. Juhlat tulevat olemaan ikimuistoiset, saahan lapsi nimen vain kerran ja nämä ovat ensimmäiset isot juhlat hänelle. Omassa päässäni isoihin juhliin lukeutuvat kastejuhlan lisäksi rippijuhlat, valmistumiset ja häät.

Pääsiäistä ei olla sen kummemmin vietetty, kuin suklaamunia syöden ja virpojien oksia ihaillen. Kaivoin kaapista vanhan ja rakkaan mustan pääsiäiskukon ja kasvatin rairuohoakin, tosin huonolla menestyksellä. Kylvin siemenet intoa täynnä, pitäähän hyvän äidin laittaa lapselle rairuohoja. Siemenistä iti kolme ja hieno pääsiäisinstallaatio jääköön kuvaamatta. Onneksi appiukko pelasti ja toi pojalle komean astiallisen heinää. Vaikka sisustusblogikodit ovat kuvissa aina viimoisen päälle, ei bloggaaja kuitenkaan ole yli-ihminen, rairuoho vei voiton :D

Tänään iskä ja äiti tulivat meille auttamaan juhlavalmisteluissa. Mummi hoiti vauvaa ja minä tein ukin kanssa kolme voileipäkakkua. Kakut saavat maustua jääkaapissa huomiseen ja huomenillalla sitten koristelen ne. Minulla on selkeä visio, miltä kakut tulevat näyttämään, toivottavasti koristelu onnistuu rairuohoa paremmin. Äitini leipoo mangojuustokakun ja kaikki loput tarjoilut olen tilannut pitopalvelusta. Olenhan kertonut monesti, että leipominen ei ole vahvin lajini, ei lajini oikeastaan yhtään.

Lähden jatkamaan juhlavalmisteluita ja toivottelen teille oikein iloista pääsiäistä!

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Käsikranaatti olohuoneessa




Viimeinkin käsikranaatti on kotona! Olen haaveillut Artekin A110-valaisimesta kauan, mutta vasta nyt se saapui kotiimme. Jaamme miehen kanssa yhteisen intohimon valaisimiin ja päätimme pojan syntymän kunniaksi ostaa uuden valaisimen. Jotenkin kiva muistaa aina pojan kasvaessa, että tuo lamppu ostettiin samaan aikaan kun synnyit :D Tarkalleenottaen valaisin on Vepsäläisen ystävänpäivä-alesta ja poika syntyi kolme päivää ystävänpäivän jälkeen.

Periaatteessa ostamme valaisimia vain tarpeeseen ja A110 sai odottaa siksi, että emme olleet keksineet sille paikkaa. Sitten syntyi tarve saada olohuoneen nurkkaan lamppu ja niin kaksi asiaa ratkaisivat toisensa. Olen ihan rakastunut! Iltaisin meillä ei ole muita valoja päällä kuin tuo <3

Alvar Aalto suunnitteli valaisimen vuonna 1952 ja edelleen A110 on modernin ja ajankohtaisen näköinen. Se luultavasti sopii jokaiseen sisustukseen ja jokaiseen aikakauteen. Ihan hassua, että mielestäni olohuone ei ole kaivannut mitään, mutta nyt tuntuu että ilman tuota lamppua tilasta puuttui jotakin.

No mitäs tykkäätte, sopiiko valaisin tuohon nurkkaan?