sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Mummokukka


Kirjoittelin tämän postauksen ennen Mökön syntymää, mutta se jäi julkaisematta kun synnytys yllättäen käynnistyi. Nytpä muistin, että täällä odottaa valmis sisustuspostaus :)

--
Olen taas talven aikana saanut ison osan viherkasveista hengiltä. Olen oikeastaan tosi hyvä siinä. Kumma kyllä, peikonlehti olla porskuttaa jo ties monetta vuotta ja tuossa lattialla oleva anopinhammaskin saattaa saada 2v-synttärit. Nyt kun kevätaurinko alkoi pilkistelemään verhon raosta, alkoi mieli tehdä kotiin jotain uutta vihreää. Niimpä marssin kukkakauppaan, josta mukaani tarttui yhden palmuvehkan lisäksi ihana mummokukka, nimittäin rönsylilja! Muistan, että molemmilla mummeillani näitä on aina ollut <3

Kasvihan on oikeastaan aika modernin näköinen, rento ja raikas. Kaupassa se muuten näytti pieneltä, mutta tuossa hyllyllä se näyttää tosi isolta. Kaupassa kaikki aina hämää :D

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Hei, olen uusi täällä!

Perjantaina kahdesta tuli kolme, minusta äiti ja miehestäni isi, kun poikamme halusi maailmaan <3 Hätähousu päätti kolme viikkoa etuajassa, että kohtu on jo niin nähty ja syntyi tasan viikolla 37 (täysiaikaisuuden rajaviikko), hätähousu-äidin pojalta voi muuta tuskin odottaa. Ihan ei kolmeen kiloon päästy, vaan poikapalleroinen on ihan nuken kokoinen, mutta kasvatellaan isommaksi sitten täällä ulkopuolella.

Sairaalassa aloimme kutsumaan vauvaa nimellä Mökö. Tummat silmät kurkistelevat alta kulmien ja otsa menee helposti ryppyyn. Mökö ei juurikaan osaa kuin nukkua ja murista(!), muuten hän vain mököttää. Vain muutaman kerran olemme päässeet nauttimaan oikeasta itkusta.

Kylläpä muuttui elämä kertaheitolla! Toistaiseksi täällä siis eletään ihanassa vauvakuplassa ja blogi päivittyy joskus kun päivittyy. Mutta yksi asia on ihan selvä ja saletti, Mökö on ihan liian söpö!

Mikäs se tuolla mököttää,
se taitaa olla Mökö!
Mökömökömökö
Mökömökömökö,
Mökö sanoo
mur mur mur <3

torstai 16. helmikuuta 2017

Uusi Componibili yöpöytänä


Vierashuoneen yöpöytä on vaihtunut usein. Syy siihen on se, että tähän tilaan ei aiemmin ole ostettu virallisesti omaa kalustetta, vaan olen aina laittanut sinne jonkun kodin monista pikkupöydistä. Nyt kuitenkin tilanne oli sellainen, että kaikille pikkupöydille on löytynyt hyvät paikat ja vierashuoneeseen ei enää riittänyt yöpöytää.

Viime kesänä haaveilin Kartellin Componibili-kalustetta lasiterassille, mutta sinne päätyikin ihan muita pöytiä, joten Componibili jäi silloin ostamatta. Tykkään kalusteesta kuitenkin edelleen ja nyt olikin aika hyvä syy tilata se vierashuoneeseen. Tämä klassikko on valmistettu muovista ja tuumiskelin, että Componibili toimii tulevaisuudessa myös vaikkapa lastenhuoneessa.

Viimeisin pöytä täällä oli pienempi Hay Tray -pöydistä, mutta halusin sen takaisin olohuoneeseen, enkä halunnut enää kolmatta samanlaista pöytää meille. Tray on kyllä monikäyttöinen ja sopii minne vain, mutta kaksi riittää.

Ja mielestäni Componibilin pyöreys tuo todella kivaa vastapainoa kulmikkaalle sängynpäädylle :)

tiistai 14. helmikuuta 2017

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Artek A110-valaisin – ikuisuushaave

Taaaas kerran Artekin A110-valaisin on ostoskorissa! On se kumma, että en ole sitä vielä näihin päiviin mennessä ostanut, vaikka olen iäisyyden siitä haaveillut. Syy ostamattomuuteen on se, että olen haaveillut valaisinta keittiöön saarekkeen päälle, mutta siihen sopisi paremmin kaksi kuin yksi ja sitten loppuvat rahat.

No mutta nyt on ratkaisu tähänkin pulmaan! Olemme puhuneet mieheni kanssa jo kauan, että olohuoneeseen pitää saada lisää valoa. Meillä on katossa monta paikkaa roikkuvalle valaisimelle, mutta emme ole keksineet mitä ja mihin kohtaan.

Yhtenä iltana juttelimme, että jokin pieni ja siro valaisin olohuoneen nurkkaan, telkkarin vasemmalle puolelle olisi kiva. Selailimme nettiä, mutta mitään kivaa ja edullista ei tullut vastaan. Tai ehkä tuli, mutta mikään ei silti kelvannut. Lopulta tajusin miksi. No siksi, että en halua elämääni muuta roikkuvaa pikkulamppua kuin Käsikranaatin <3

Miten on raadin mielestä, sopisiko elämäni rakkaus tähän nurkkaan, johon sen Photoshoppasin?


perjantai 10. helmikuuta 2017

Baby Shower

Olen onnentyttö siinä asiassa, että minulla on kasapäin mielettömän ihania sisaria ja ystäviä! Välillä tuntuu ihan uskomattomalta, että olen saanut niin paljon upeita ihmisiä elämääni. Minulle järjestetty Baby Shower on vain yksi esimerkki siitä:

Eräänä lauantaina odottelin graafikkosiskoani kylään meille, tarkoituksena oli tehdä hänen kanssaan logoa eräälle kauneushoitolalle. Sovittuna aikana ovikello soi ja sisään marssikin reilut kaksikymmentä naista. Voitte uskoa, että yllätyin! Siinä pieruverkkareissa tukka hujanhajan yritin pysyä kärryillä mitä nyt tapahtuu. Kaikki rakkaimmat naiset saapuivat järjestämään minulle vauvajuhlia. En ollut osannut odottaa moisia yllätysjuhlia, enkä varsinkaan sillä mittakaavalla. Mistä ihmeestä kukaan oli osannut haalia kasaan eri yhteyksistä tuntemani ystävät? Siskojen, äidin ja anopin lisäksi mukaan oli kutsuttu lapsuuden- ja nuoruudenystäviä, koulukaverit sekä työkaverit. Ja miten ihmeessä päivämääräksi oli onnistuttu valitsemaan sellainen, että kaikki pääsivät? Vieläkin olen aika hämmentynyt.


Juhlavieraat toivat mukanaan koristeet, herkut ja kasapäin upeita lahjoja. Menin varmasti hieman johonkin shokin kaltaiseen tilaan, sillä jälkikäteen katsoessani juhlissa kuvattuja videoita, olen käyttäytynyt suhteellisen hyvin, ilman hysteriaa, vain typerä onnenvirne kasvoilla.

Sisustusbloggaajan Baby Showereilla ei todellakaan syöty kertakäyttöastioista, vaan työkamut toivat töistä mustaa Teemaa täydentämään meidän valkoista astiastoa :D

Sillä aikaa kun parikymmentä naista valtasivat keittiön, niin minä sain nauttia ihanasta jalkahoidosta. Hemmottelun ja ruuan lisäksi ohjelmassa oli vauvanruokien sokkomaistatus. (Meidän vauvan ei ikinä tarvitse syödä makaronilaatikkopilttiä!) Seurueessa kiersi myös slämykirja, jossa oli kysymyksiä tulevasta vauvasta ja kaikki saivat arvata mm. syntymäpainoa, pituutta, hiusten väriä, missä isi on kun synnytys käynnistyy, äidin vatsan ympärysmittaa ynnä muita hauskoja aiheita. Kylläpä on jälkeenpäin ollut hauskaa lukea mitä kukin on arvannut. Täytyy muistaa synnytyksen jälkeen tarkistaa, kuka arvasi lähimmäksi.

Lahjat olivat upeita! Ei ole olemassa sopivia sanoja edes kertomaan. Varsinkin itsetehdyt lahjat saavat minut vieläkin liikuttumaan. Sisustusinnokasta äitiä hemmoteltiin moderneilla kirja- ja lelulahjoilla. Aivan liian suloisia pikkuvaatteita tuli kasapäin, nallenkorvahaalareista mustavalkoraidallisiin bodyihin. Perinteinen vaippakakku, herkkuja ja vauva-arkea helpottavia tavaroita myös. Eniten hilpeyttä herätti äidin tuoma setti lapsuudestani, johon kuului iso ja haiseva TaoTao-krokotiili, Puppe-kirja sekä froteehaalari :D



Ruokatarjoilu oli aivan huikea! Ystäväpiiristäni löytyy lähes jokainen mahdollinen ruoka-aineallergia ja kaikki oli huomioitu todella laadukkaasti. Eriruokia allergisille ei juurikaan ollut, vaan todella moni tarjottava sopi melkein kaikille. Ja "silti" kaikki maistui uskomattoman hyvältä! Tarjolla oli mm. raskausmahakakku, vauvankehtohedelmäsalaatti, pitsaa, piiraita, suklaisia leivoksia, muffinivuokiin koottuja namuannoksia, tortillarullia, kasvistikkuja ja dippejä, sipsejä, savulohta, itsetehtyä jäätelöä, korvapuusteja ja ihan varmasti kaikkea mitä juhlissa voikaan tarjota ja vielä enemmänkin.



Aivan huikea päivä koko elämäni mittakaavassa! Aika meni kuin siivillä, viimeiset läheiseni lähtivät iltamyöhäisellä. Tuntui hämmentävältä olla jättiläismahan kanssa kaiken keskipisteenä, varsinkin kun tykkään itse järjestää kaikenlaisia juhlia. Nyt vain olin ja nautin.

Kiitos rakkaat! Teette elämästäni täyden ja täydellisen. Ilman teitä elämä olisi todella paljon köyhempää, tylsempää ja surullisempaa. Voisimpa antaa kaikille maailman ihmisille teidän kaltaisia ystäviä <3

maanantai 6. helmikuuta 2017

Olohuoneen valkoiset verhot



Edelliset verhot:

Kevätauringon alkaessa pilkistelemään ikkunoista, aloin kaipaamaan olohuoneeseen jotain freesimpää ilmettä. Päätin aloittaa helpolla ja laitoin miehen hakemaan Ikeasta valkoiset purjerengasverhot, jotka virittelimme olkkarin ikkunarivistön reunoille. Harmaavalkoraidalliset verhot ovat roikkuneet tuossa jo reilusti yli kolme vuotta, joten oli ihan ansaittua ostaa uudet. Pidän edelleen noista vanhoistakin verhoista ja yhdet pääsivät makuuhuoneeseemme. (Olohuoneessa laitan aina kaksi sivuverhoa molemmille puolille, jotta verhot näyttävät runsaammilta.)

En ole enää aikoihin ostanut muita kuin 100 % puuvillaisia verhoja, pyrin kaikissa tekstiileissä suosimaan muutenkin luonnonmateriaaleja. Pellavaverhot olisivat myös ihanat, mutta kissaperheessä hinta ratkaisee, sillä kissamme tuppaavat kynsimään kaikkia tekstiilipintoja. Samasta syystä purjerengasverhot ovat parhaat, sillä nipsulliset tippuisivat vähintään kerran päivässä. Tiedän, että tämä ongelma olisi hillittävissä tuomalla raapimispuu verhojen läheisyyteen, mutta ulkonäkö ratkaisee tällä kertaa. Puuvilla kestää yllättävän siistinä kissoista huolimatta. Toki lähitarkastelussa näkee pinnan kuluneen, mutta harva meillä konttailee lattianrajassa. Ne ketkä konttaavat, eivät ikänsä tai promillemääränsä vuoksi ymmärrä verhoista mitään :D

Ennen ja jälkeen -kuvista huomaa hyvin, että harmaat verhot rajasivat ikkunat selkeämmin ja toivat vähän särmää, mutta valkoisten yksinkertaisuus viehättää silti enemmän tällä hetkellä. Kyllä vain tekstiilit ovat sisustajan parhaita kavereita! Helppoa, nopeaa ja halpaa muutosta niin usein kuin viitsii silittää ja vähän kiipeillä.

torstai 2. helmikuuta 2017

Kylmäsavulohikeitto

Nyt kun olen kaiket ajat kotona, niin on taas aikaa ja energiaa heilua kameran kanssa arkisissa tilanteissa, kuten ruuanlaiton lomassa. Syömme paljon keittoja ja yksi uusimmista suosikeistamme on kylmäsavulohikeitto. Tämä ruoka on niin hyvää, että mieluummin syön tätä kuin menen ravintolaan. Siis ihan oikeasti, tämä on parasta kalakeittoa! Vai voiko näillä raaka-aineilla mennä metsään:

6 perunaa
1 fenkoli
5 varsisellerin vartta
öljyä
8 dl kalalientä (vesi + 1,5 kalaliemikuutiota)
2 dl kermaa
300 g kylmäsavulohta (vähintään, laita sen verran kuin paketissa on)
100 g katkarapuja
Nippu tilliä

Kuori perunat ja kuutioi kaikki kasvikset. Kuullota niitä pari minuuttia öljyssä kattilassa. Lisää vesi ja kalaliemikuutiot, keitä kypsäksi. Lisää paloiteltu lohi, katkaravut, kerma ja tilli. Kuumenna ja nauti hyvässä seurassa!




Pyrimme tekemään kaikki keitot aina eri reseptillä, oikotiehän olisi laittaa perunaa, porkkanaa, lanttua, sipulia ja vaihtaa vain proteiinin lähde (kalaa, makkaraa, jauhelihaa jne). Meidän keittiössä ei myöskään käytetä juurikaan pakastekasviksia, sillä tuoreiden makua ei voita mikään. Ehkä pakastekasviksilla säästää kymmenisen minuuttia aikaa, mutta minusta se ei ole sen väärti. Jos ruoka muuttuu kymmenellä minuutilla maukkaammaksi ja ravintorikkaammaksi, niin sitten ruoanlaitto ansaitsee tuon ajan. Poikkeus toki sääntöön, kiusauksissa käyttämäämme perunasipulisekoitusta en ole koskaan tehnyt itse :D

Lapsuudestani minulle on jäänyt tärkeäksi tavaksi se, että ruoka syödään aina yhdessä. Olemmekin syöneet mieheni kanssa päivällisen yhdessä yli kymmenen vuotta. Toki meilläkin on niitä pinaattilettupäiviä, kun toinen on töissä ja toinen kotona. Yhdessä emme kuitenkaan koskaan syö eineksiä tai korvaa päivällistä leivällä, vaan aina lautasella on jomman kumman valmistamaa ruokaa.

Meidän perheessä ruoka ei todellakaan ole pelkkää ravintoa <3

Kiitollinen

Ihan alkuun haluan kiittää teitä kaikkia ihanista kommenteista edelliseen postaukseen! Tämä harrastus on upea siksi, että juuri sinä siinä luet tätäkin postausta <3 Bloggaamisen suola ja sokeri on jokainen kommentti sekä täällä blogin puolella, että muualla somessa.

Tämän postauksen aiheeseen liittyen jatkan kiitos-linjalla, olen niin kiitollinen työpaikastani ja työkavereistani! Kävin tänään hakemassa työpaikaltani tavaroita pois kuleksimasta äitiysloman ajaksi. Kun menin toimistolle, niin keittiöön oli katettu ihanat kakkukahvit, pöytä notkui upeista lahjoista ja huone oli täynnä ilmapalloja. Minulle järjestettiin jokin aika sitten huikeat yllätys-Babyshowerit (saatte kuvia niistä kunhan ehdin) ja työkaverinikin olivat siellä. Sain heiltä silloin ihania lahjoja (paljastan nekin siinä omassa bs-postauksessa). Tänään työnantaja muisti minua vielä erikseen ihanilla lahjoilla! Kaiken tämän huomion olen ottanut hämmentyneenä vastaan. Miten olenkaan ansainnut näin huikean työpaikan ihmisineen ja kuinka onnentyttö olenkaan, että saan palata sinne vuoden päästä.

Kiitos! Sanana pieni, merkitykseltään suuri.

Tästä postauksesta voinette aistia hämmentyneisyyteni kaikkea hyvyyttä kohtaan :D