sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ensimmäinen äitienpäivä äitinä



Aivan uudellainen äitienpäivä on käsillä. Tähän asti olen juhlinut omaa äitiä, mutta viimein tänä äitienpäivänä olen itsekin äiti. Tämä päivä sai kyllä ihan uuden ulottuvuuden oman pienen poikasen myötä. Olen ehkä vielä ihan vauvakuplassa, sillä minusta tänään ei pitäisi niinkään juhlia äitejä ja heidän ylivertaisuuttaan vaan lapsia, sitä että äiti on saanut lapsensa. Se on huikean hieno lahja! Olen tottakai kiitollinen joka päivästä, jonka saan viettää poikani kanssa, mutta on ihan oikein, että kalenterissa on virallinen juhlapäiväkin.

Ennen lapsen syntymää, olin kuvitellut kaikenlaista. Millaista on olla äiti. Millainen vauva on. Mitä teemme kotona arkisin kun isi on töissä. Entä kun isi on kotona. Tykkääkö vauva nukkua yhtään omassa sängyssä. Miltä imetys tuntuu. Kaikenlaista sitä ehti miettiä, mutta yhtä asiaa en voinut ennakkoon tietää: Miten jokin noin pieni voikin olla niin hiton rakas heti ensisilmäyksellä <3 Se ensisilmäys on jäänyt pysyvästi valokuvana mieleeni. Omien paljaiden polvieni välistä näin pienen tumman ja likaisen mytyn kippurassa sairaalasängyn jalkopäädyssä. Päässäni oli tasan kaksi ajatusta: Miten joku voikin olla heti noin rakas ja voi kun se itkisi. Vauva ei itkenyt (itseasiassa pariin ekaan viikkoon), mutta oli onneksi kunnossa ja täynnä elämää heti ensihetkestä alkaen.

Mikä ylitsepursuava onni oli saada pieni ja likainen mytty rinnalle ja kuinka se heti hamusi maitoa. Imetys on myös sellainen asia, jota ei ennakkoon voinut kuvitella vaikka kuinka yritti. Hämmentävintä on se, kuinka ihanaa se on. Siinä kaikessa rauhassa ehtii ihailemaan pientä rakasta vauvaa ja joka päivä näkee kuinka vauva kasvaa ja kehittyy. Tänään se katselee kauniilla silmillään omiani samalla kun tankkaa itseensä maailman parasta rakennusainetta <3

Äitiys on siis tuonut elämääni kasapäin yllätyksiä ja ihania asioita. Ennen kaikkea se on tuonut niin paljon rakkauden tunnetta, että sitä on mahdoton pukea sanoiksi. Se on sekoitus suojelunhalua ja ylpeyttä, lämpöä ja onnea, ylitsepursuavaa riemua. Mokomaa pikkuista tulee ikävä jo päiväunien aikana :D

Onnea siis kaikille äideille siitä, että tänä päivänä saatte olla äitejä!

--
Valokuva: Marko Laukkarinen

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Lastenhuoneen ensimmäiset kalusteet



Olemme puuhastelleet lastenhuoneen yhtä nurkkausta valmiiksi. Lastenhuone tulee vierashuoneen paikalle, mutta vielä vierashuone saa säilyä huoneen toisella laidalla. On yllättävää, miten paljon tavaraa on jo ihan pienellä vauvalla. Ristiäislahjaksikin tuli kaikkea ihanaa ja halusin ne esille jonnekin. Sen vuoksi halusimme aloitella jo huonetta, vaikka vauva ei siellä vielä nukukaan.

Maalasimme päätyseinän mustalla ja haimme siihen Ikeasta mustat hyllyt. Voitte uskoa, että olen saanut kuulla tästä valinnasta kaikenlaisia kommentteja. "Kamalan ankeaa laittaa ihanalle vauvalle musta huone." Kunhan vauva kasvaa ja muuttaa omaan huoneeseen, niin lelut tuovat sitten enemmän väriä, joten huoneen pinnat saavat olla aika neutraalit. Ei olisi yhtään kotimme tyylistäkään sutia seiniä vaalean sinisellä ja tapettia meille ei laiteta kissojen takia. Hopea seinä saa jäädä, tykkään siitä kovasti ja minusta musta ja hopea sopivat mainiosti pojan huoneeseen.

Huoneesta puuttuu vielä matto ja verhot sekä kaikki valaisimet. Maton ja yhden valaisimen jo tilailinkin, mutta ne eivät ole vielä saapuneet. Kattovalaisimen kanssa olen paininut jo monta kuukautta, enkä millään osaa päättää mikä olisi paras. Verhoihin en ole vielä uhrannut kovin montaa ajatusta, mutta jotain mustavalkoista tilkalla turkoosia ehkäpä.

No mitäpäs tuumitte, onko huone ihan ankea :D

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Iloista vappua!



Täällä heräiltiin vesisaiteiseen vappuun, ystäväni laitteli viestiä keskemmältä Suomea, jossa maassa oli 40 cm lunta! Teiniajoilta muistan istuneeni vappuna kavereiden kanssa puistossa lyhythihaisessa. Nyt uuden elämäntilanteen myötä säällä ei oikeastaan ole väliä. Aiempina vuosina olisi keljuttanut juosta taksista baariin vesisateessa, mutta tämän vuoden vappu vietetään kotona. Vauvan ensimmäinen <3

Pikkusisko#2 tulee reilu puolivuotiaan poikansa kanssa meille ja suunnitelmissa on grillata ja herkutella koko ilta. Puhaltelin pienille serkuksille ilmapalloja ihmeteltäväksi, tämä on varmaan viimeinen vuosi kun minä saan päättää pallojen ja serpentiinien värin :D

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Tv-tason speksit


Säännöllisin väliajoin saan kyselyitä tv-tasostamme ja ajattelin antaa tasolle postauksen verran palstatilaa. Tasoon tai sen kiinnitykseen ei liity mitään kovin ihmeellistä, vaan tällainen on oikeastaan tosi helppo toteuttaa.

Taso on koostettu viidestä korkeakiiltovalkoisesta Ikean Bestå-kaapista. Kaapit on ruuvattu kiinni toisiinsa yhdeksi pitkäksi kalusteeksi. Seinään se on kiinnitetty myöskin ruuvaamalla. Tason takana on kiviseinä, joten kiinnitykseen on valittu siihen sopivat ruuvit ja roput. Lisätukea taso saa sen alla olevasta puulistasta. Kaapisto on ruuvattu seinään vain yläreunastaan ja alareuna lepää listan päällä.

Taso kiinnitettiin juuri pistorasian yläpuolelle (se siis määräsi korkeuden), jolloin johtohässäkkä ei loista silmille normaalilta katselukorkeudelta. Keskimmäiseen kaappiin on porattu kaksi reikää, toinen kanteen ja toinen pohjaan. Kaikki johdot on pujotettu näistä reijitä pistorasialle.

Kaikki päivittäiset laitteet ovat tason päällä, mutta halutessaan ne voisi sijoittaa myös kaapin sisään. Kaapissa niitä voi ohjata kaukosäätimen käyttöalueen laajentimen avulla. Laajennin on pieni laite, joka sijoitetaan tason päälle ja siihen yhdistetään kaikki kaapissa olevat laitteet. Meillä ei ole kaukosäätimellä käytössä kuin vahvistin ja digiboksi ja sijoitimme ne television alle. Nettimodeemi on kaapissa ja toimii sieltä käsin moitteetta. Myös Play Station on kaapissa ja silloin harvoin kun käytämme sitä, pidämme kaapin ovea auki.

Minusta seinälle nostettu taso näyttää keveältä jonka lisäksi sen alta on helppo imuroida. Välillä aina haaveilen piilottavani kaikki laitteet johtoineen kaappiin, mutta empä ole viitsinyt ryhtyä moiseen. Kivalta taso näyttää näinkin.

Seuraava kysymys koskee varmaankin takaseinän sävyä, se on Tikkurilan kalsiitti :)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Poikamme kastejuhla

Tämä vuosi on ollut täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä, viimeisimpänä poikamme kastejuhla, joita vietettiin sunnuntaina. Juhlat olivat ihanat ja painuvat muistoihin yhtenä elämäni tärkeimmistä juhlista, saihan poikamme nimen. Vanhemmilla on muuten todella suuri vastuu nimen valinnassa, onhan nimi hänellä loppuelämänsä :D

Poika sai kaksi nimeä, jotka molemmat periytyvät suvusta, etunimi on isäni äidin isän nimi, jonka hän vaihtoi itselleen rajalla tullessaan sotaevakkona Suomeen. Toinen nimi periytyy mieheltäni ja hänen isältään.

Päivänsankarin lisäksi juhlien keskipisteenä oli tarjoilupöytä, joten tässä kuvatulva herkuista:






Halusin tarjoiluista sekä pöydän koristelusta modernin ja pelkistetyn. Koristeena oli hortensioita korkeissa maljakoissa sekä Kivi-tuikkuja. Voileipäkakut teimme isäni kanssa, äiti leipoi mangojuustokakun ja muut herkut tilasimme valmiina. Täytekakku taisi olla juhlien suurin puheenaihe, se oli todella kaunis ja herkullinen! Broileri-timjamikakku oli pöydän erikoisuus, perinteisen voileipäkakkutyylin sijaan se oli valmistettu juustokakun tapaan. Molemmat kakut ja macaronsit tulivat kolmen siskon pitämästä kotkalaisesta Pikku Pariisista, kurkatkaapas vaikkapa Instagramista kuinka upeita luomuksia he tekevät! Voin lämpimästi suositella heitä, hinta-laatusuhde oli kohdallaan ja palvelu mielettömän ystävällistä.

Halusin itse nauttia juhlista mahdollisimman vähällä stressillä, joten olin palkannut tarjoilijan sekä valokuvaajan. Molemmat löytyivät lähipiiristä ja olen todella tyytyväinen molempiin! Jäi niin hyvä fiilis siitä, että sain itse nauttia vain juhlista käymättä itse kyökin puolella ja siitä tunteesta, että valokuvista tulee täydelliset, eikä tarviste itse koheltaa kameran kanssa. Juhlapaikaksi valitsimme läheisen seurakuntatalon, sekin oli hyvä ratkaisu, eipä tarvinnut kotona siivoilla tai miettiä riittävätkö astiat.

Nimen myötä vauvasta tuli jotenkin enemmän oikea ihminen, eikä "pelkkä" vauva. Vähän vaikea selittää mitä tarkoitan, mutta nimen saaminen on tärkeä etappi, joka mielessäni jätti taakseen ihan pikkuvauvavaiheen.

Kiitos kaikille ihanille sukulaisille ja ystäville, jotka tulitte juhlistamaan tätä tärkeää päivää kanssamme! Kiitos valokuvaajalle, joka ikuisti päivän täydellisiin kuviin. Kiitos yläasteikäiselle Nealle, joka varmoin ottein ja kohteliaasti hoiti tarjoilijan pestin kuin vanha konkari. 


Kuvat: Marko Laukkarinen
Täytekakku, broilerikakku ja macaronsit: Pikku Pariisi

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Poikkeus pääsiäiseen

Täällä jännitetään sunnuntain pääsiäispäivää normaalia enemmän. Kyse ei ole siitä, kuinka monta munaa pääsiäiskukko tuo hattuun sängyn alle vaan siitä, että poikamme saa nimen! Vauva on maanantaina kaksi kuukautta ja tämä alkoi olla viimeinen hetki ristiäisille. Juhlat tulevat olemaan ikimuistoiset, saahan lapsi nimen vain kerran ja nämä ovat ensimmäiset isot juhlat hänelle. Omassa päässäni isoihin juhliin lukeutuvat kastejuhlan lisäksi rippijuhlat, valmistumiset ja häät.

Pääsiäistä ei olla sen kummemmin vietetty, kuin suklaamunia syöden ja virpojien oksia ihaillen. Kaivoin kaapista vanhan ja rakkaan mustan pääsiäiskukon ja kasvatin rairuohoakin, tosin huonolla menestyksellä. Kylvin siemenet intoa täynnä, pitäähän hyvän äidin laittaa lapselle rairuohoja. Siemenistä iti kolme ja hieno pääsiäisinstallaatio jääköön kuvaamatta. Onneksi appiukko pelasti ja toi pojalle komean astiallisen heinää. Vaikka sisustusblogikodit ovat kuvissa aina viimoisen päälle, ei bloggaaja kuitenkaan ole yli-ihminen, rairuoho vei voiton :D

Tänään iskä ja äiti tulivat meille auttamaan juhlavalmisteluissa. Mummi hoiti vauvaa ja minä tein ukin kanssa kolme voileipäkakkua. Kakut saavat maustua jääkaapissa huomiseen ja huomenillalla sitten koristelen ne. Minulla on selkeä visio, miltä kakut tulevat näyttämään, toivottavasti koristelu onnistuu rairuohoa paremmin. Äitini leipoo mangojuustokakun ja kaikki loput tarjoilut olen tilannut pitopalvelusta. Olenhan kertonut monesti, että leipominen ei ole vahvin lajini, ei lajini oikeastaan yhtään.

Lähden jatkamaan juhlavalmisteluita ja toivottelen teille oikein iloista pääsiäistä!

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Käsikranaatti olohuoneessa




Viimeinkin käsikranaatti on kotona! Olen haaveillut Artekin A110-valaisimesta kauan, mutta vasta nyt se saapui kotiimme. Jaamme miehen kanssa yhteisen intohimon valaisimiin ja päätimme pojan syntymän kunniaksi ostaa uuden valaisimen. Jotenkin kiva muistaa aina pojan kasvaessa, että tuo lamppu ostettiin samaan aikaan kun synnyit :D Tarkalleenottaen valaisin on Vepsäläisen ystävänpäivä-alesta ja poika syntyi kolme päivää ystävänpäivän jälkeen.

Periaatteessa ostamme valaisimia vain tarpeeseen ja A110 sai odottaa siksi, että emme olleet keksineet sille paikkaa. Sitten syntyi tarve saada olohuoneen nurkkaan lamppu ja niin kaksi asiaa ratkaisivat toisensa. Olen ihan rakastunut! Iltaisin meillä ei ole muita valoja päällä kuin tuo <3

Alvar Aalto suunnitteli valaisimen vuonna 1952 ja edelleen A110 on modernin ja ajankohtaisen näköinen. Se luultavasti sopii jokaiseen sisustukseen ja jokaiseen aikakauteen. Ihan hassua, että mielestäni olohuone ei ole kaivannut mitään, mutta nyt tuntuu että ilman tuota lamppua tilasta puuttui jotakin.

No mitäs tykkäätte, sopiiko valaisin tuohon nurkkaan?

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Pöydän päässä



Vauva on alkanut näkymään sisustuksessa, muutenkin kuin vaippoina ja värikkäinä leluina. Pinnasängyn ohella ostimme Tripp Trapp -tuolin ja siihen New Born -sitterin. On mukavaa saada vauva ruokahetkiin mukaan ilman, että tavallinen sitteri pitäisi nostaa pöydälle. Tripp Trappista saa sitterin helposti irti, jolloin se toimii tavallisen sitterin tapaan myös lattialla. Pikkuinen ei ole vielä kovin montaa kertaa tuossa ollut, syli on toistaiseksi paras paikka. Puolivuotias serkkupoika on testannut sitterin jo ihan käytännössä ja syönyt ruokansa pöydän ääressä, kuten isojen poikien kuuluukin. Myös pikkukissa on aivan ihastunut tuoliin ja tulee siihen aina, kun olemme aamukahvilla.

Tilasimme pöydän ympärille myös pari tuolia lisää. Aikaisemmin käytössä on ollut vain neljä, mutta siroja Skin-tuoleja mahtuu tähän helposti kuusi. (Pöytä on kaksi metriä pitkä.) Yllätyksekseni Tripp Trappissa on värin lisäksi jotain samaa tuolien kanssa ja se sopii minusta hyvin tuohon pöydän päätyyn.

Mökö on riemastuttanut elämäämme tänään tasan kuukauden ja tällä samalla päivällä serkkupoika täyttää puolivuotta. Odottelemmekin täällä siskoa perheineen synttärikahveille. Onhan 1+6 jo huikeat 7 kk ja syytä siis juhlaan!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Harmaat maalisävyt

Minulta kysytään toistuvasti tiettyjä asioita kodistamme, yksi niistä on seiniemme harmaat maalisävyt. Niinpä ne ansaitsevat oman postauksen, näin löydän maalikoodit itsekin nopeasti googlaamalla.

Olohuoneen takaseinä on maalattu Tikkurilan Kalsiitti-sävyllä, maalina muistaakseni Remontti-Ässä.

Makuuhuoneen kaikki seinät on maalattu sävyllä NCS 1500-N, maali oli jokin himmeä tai puolihimmeä remonttimaali.

Vierashuoneen sängynpäätyseinä on Taika Helmiäismaalin hopealla telattu ristiin ja rastiin.


Olohuoneen harmaa on näistä lämpöisin ja jos yritän etsiä siitä sävyä, johon se taittaa niin ehkäpä hieman punaiseen. Makuuhuoneen harmaa on neutraali, eikä taita oikein mihinkään, NCS-kartan N-sävyt ovat kaikki neutraaleja. Vierashuoneen seinä on selkeästi hopean hohtoinen ja minusta ehkä kaikista ihanin :)

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

"Moottorikelkkailu nainen"

Seurailen aika tarkasti sitä, millaisilla hakusanoilla Syhinään päädytään. Niistä saa hyviä vinkkejä siitä, mitä voisi postailla ja mitkä aiheet kiinnostavat. Tyypilliset hakusanat liittyvät luonnollisesti kotiin, pihaan ja sisustamiseen, mutta kummallisia poikkeuksiakin löytyy, hauskin viimeaikainen on ehkäpä "lompakon sisältö".


Täällä etelässäkin on ollut aika kivasti lunta helmikuussa ja se lienee tuonut kävijöitä blogiin kelkkailuun liittyvillä hakusanoilla, kuten "moottorikelkkailu nainen" ja "naiselle sopiva moottorikelkka". Kovin montaa kelkka-aiheista postausta ei blogista löydy, mutta silti Google heittää tänne, joten ehkä yksi moottorikelkkapostaus talvessa on paikallaan.

Minulla on ollut moottorikelkka jo monta vuotta. Ensimmäinen kelkkani oli vanhempi Polaris XC, jonka romutin lunastuskuntoon. Sen jälkeen hankin Arctic Cat F6 -kelkan, joka asustelee meillä edelleen. Molemmat pelit ovat olleet oikein hyviä naisen käyttöön. Tiedä sitten mitä ominaisuuksia naisella pitäisi olla verrattuna miehiin :D Itse pidän tärkeänä, että kelkassa on pakki, sillä pienikokoisena naisena, kelkan kääntäminen tai pahasta paikasta pois pääseminen ei käsin nykimällä ole helpoimmasta päästä. Sähköstartti olisi plussaa, mutta kyllä minä saan catin nykimälläkin käyntiin, tosin aika monta kertaa pitää nykäistä.

Kelkkailu on ihan mahtava harrastus, sekä miehille että naisille. Reitit kulkevat kauniissa lumimaisemissa ja maisemat vaihtuvat tiuhaan. Ajamme aina jonkinmoisella porukalla ja mikäs sen mukavampaa kuin viettää aikaa ystävien kanssa luonnossa. Olemme käyneet kelkkoinemme sekä Levillä että Tahkolla ja sillä tavalla ehtii nähdä kohteen muutamassa päivässä jo tosi hyvin. Hiihtämällä jää monta upeaa paikkaa näkemättä.

Moottorikelkkailu on extremeurheilulaji, joten loukkaantumisen riski on suuri, mutta eiköhän tilastollisesti kuitenkin suurempi vaara vaani auton ratissa. Olen loukkaantunut pari kertaa ja saanut muutaman aivotärähdyksenkin, mutta en silti lopettaisi tätä mukavaa harrastusta. Vauhtia, kavereita ja kaunis luonto <3

Suosittelen jokaisen kokeilemaan edes kerran elämässään! Ja vakuutan, että tämä laji sopii ihan yhtä hyvin naiselle kuin miehellekin.