sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Hitsi mikä viikonloppu!

Koko viikonloppu on ollut aikamoista tykitystä perjantaista tähän sunnuntai-iltaan saakka. Viikonlopun kohokohtana oli ehdottomasti pikkusiskoni ylioppilasjuhlat. Lähdimme kotoa jo ihan aamulla ja takaisin tulimme puoli kolmelta aamuyöllä. Muutaman tunnin yöunien jälkeen heräsimme ja lähdimme tunnin matkan päähän Miehikkälään kuvausreissuun, jossa orivarsat pääsettiin kesälaitumelle. Voi sitä riemun määrää! Sieltä kotiuduin kahden maissa ja painelin suoraa tietä kiertelemään puutarhoja. Minusta kesä alkaa vasta sitten kun kesäkukat ovat ruukussa, joten olihan ne tänään haettava kun huomenna on jo kesäkuu. Puoli kahdeksan maissa maltoin tulla sisälle pihaa kaivelemasta. Kädet ovat ihan maitohapoilla kivien kantamisesta ja tämä kirjoittelukin tekee vähän tiukkaa. Tunnin päästä lähden hakemaan miehen kotiin töistä ja ajattelin palkita meidät roskaruokailtapalalla, tuntuu ihan siltä että olemme sen ansainneet :)

Mukavaa alkuviikkoa ja ennen kaikkea, huomenna alkaa oikeasti KESÄ!

lauantai 30. toukokuuta 2015

Onnentoivotukset ylioppilaille!

Tänään on suuri päivä monelle nuorelle, kun he painavat ylioppilaslakin päähänsä. Onnea heille kaikille, mutta erityisesti rakkaalle sisarelleni, joka on tehnyt hurjan työn, mutta nyt on paperit kourassa! <3 Tänään siis juhlitaan, kippis!

torstai 28. toukokuuta 2015

Paljon onnea vaan!

Tänään Syhinä on ollut olemassa tasan kaksi vuotta! Sitä on syytä juhlia suklaisella päärynä-kinuskikakulla ja tietysti blogi ansaitsee kasan synttärilahjoja! Lahjat lupaan kuvailla jossakin vaiheessa, kunhan kaikki ovat päässeet omille paikoilleen.

Kaksi vuotta sitten kun julkaisin ensimmäisen postauksen, en osannut yhtään aavistaa millainen tämä harrastus onkaan. Maailman parasta on se, että silloin tulin aloittaneeksi. Blogin myötä olen tutustunut uusiin ystäviin ja päässyt viettämään heidän kanssaan aikaa mageissa blogipippaloissa. Blogin ansiosta kotikin pysyy suhtkoht siistinä, sillä koskaan ei aamulla tiedä, mistä päivällä tekee mieli postailla, joten kaikkien nurkkien pitää olla kuvattavassa kunnossa.

Kiitos kaikista kommenteista joita olette tämän kahden vuoden aikana jättäneet, ilman niitä Syhinää tuskin olisi olemassa. Kommentit ovat kuitenkin tämän harrastuksen suola ja sokeri. Kiitos uusille ystävilleni, joihin olen saanut tutustua ja mukavaa, jos saan tutustua vielä muihinkin teihin <3

Tänään en pääse viettämään blogin kanssa synttäripäivää, sillä olemme henkilöstöpäivässä työkamujen kanssa. Tunnustan tässä myös sen, että tänään on mieheni synttärit (Onnea myös hänelle!) ja oikeasti leivoin kakun miehelle enkä pelkästään blogille. Miehen synttäreitä juhlittiin eilen sukulaisten ja ystävien kanssa. Ja ostinhan minä miehellekin synttislahjoja, mutta ostin kyllä Syhinällekin :)

Kivaa torstaita!

tiistai 26. toukokuuta 2015

Mikä on muuttunut?

Syhinä täyttää pian kaksi vuotta ja jonkin verran blogin elämän aikana on kotimme sisustus muuttunut. Tai muuttunut on ehkä väärä sana, oikeammin sisustus on hioutunut ja tullut hieman valmiimmaksi. Blogin perustamisen aikoihin olimme vasta saaneet kotimme valmiiksi joten on ollut odotettavissakin, ettei silloinen sisustus ole missään tapauksessa viimeinen ja pysyvä.  Kaikkihan tykkäävät ennen ja jälkeen -kuvista, joten tässäpä sellaisia!

Suurin muutos ja kehitys on tapahtunut olohuoneessamme, aluksi huonekaluja ja esineitä oli vähemmän ja värejä enemmän. Jotenkin hieman mummo-look:


Keittiö ei ole kahdessa vuodessa hirveästi muuttunut, vain stailautunut ja saanut tasoilleen hieman modernimpia asioita. Rakas Karhulan Lasin keittiötölkki säilyttää edelleen sipuleita! Sipulit sen sisällä tosin ovat vaihtuneet ;)

Kodinhoitohuoneessa pidin ennen tasot täysin tyhjänä, mutta kyllähän tämä nykyinen on viihtyisämpi ratkaisu:

Työhuone on muuttunut aika paljon ja varsinkin kirjahyllyssä muutoksen huomaa hyvin. Nykyisin hyllyn päällinenkin on kauniimmin hyödynnetty.

Saunan pukuhuone on saanut särmemmän ilmeen muovimatolla. Pienen Lack-pöydän tilalle tullut Everyday Designin -kärry ja Box-valaisin tekevät tilan ilmeestä raikkaamman ja modernimman. Kisujen sängyn virkaa toimittavan nojatuolin lookiin ei parane pahemmin koskea, jotta kuninkaalliset unet eivät häiriinny.

Sellainen oli Syhinä ennen ja tällainen se on nyt :)

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kuumankestävä mehikasviasetelma

Kiitos vinkeistänne lasiterassin kasvipohdinnassani. Aloinkin heti tuumasta toimeen ja toteutin ideoidenne pohjalta mehikasviasetelman. Tämä jos mikä pärjää kuumassa.


Minulla on lojunut suuri keraaminen astia vaatehuoneessa jo kaksi vuotta ja nyt se pääsi arvoiseensa käyttöön. Laitoin pohjalle ihan pikkuisen multaa ja sen päälle reilusti hiekkaa. Asettelin muutaman kiven ja tuuppasin mehitähtiä ja maksaruohoa kivien ympärille. Karun kaunis asetelma tuo heti lisää viihtyisyyttä lasiterassillemme.

Muitakin hyviä vinkkejä sain teiltä ja aijon toteuttaa vaikka mitä hauskoja istutusjuttuja tässä pikapuolin. Tämä on yksi blogin ehdottomia plussa-puolia. Jos on pienikin ongelma tai ajatus hukassa, niin heti ojennetaan monta auttavaa kättä! Kiitos oikein paljon <3

lauantai 23. toukokuuta 2015

Tervetuloa!

Ompas mukava huomata, kuinka teidän lukijoiden määrä kasvaa päivä päivältä! Tervetuloa kaikille uusille lukijoille ja mukavaa huomata, että vanhat lukijatkin ovat vielä mukana <3 Ajattelin hieman kirjoittaa blogista ja sen pitäjästä, jotta tullaan paremin tutuiksi uusien kanssa.
 
Täällä kirjoittelee kolmekymppinen Syhi, jota siviilissäkin tällä nimellä kutsutaan. Syhi ei siis ole pelkkä bloginimi vaan ystäväni ovat nimenneet minut näin. Työskentelen mainostoimistossa graafikkona ja vapaa-aikaani kulutuan spinningissä ja kuntosalilla, talvisin moottorikelkan selässä. Olen suurperheen toiseksi vanhin ja minulla on kuusi nuorempaa sisarusta. Asun mieheni ja kahden Cornish rex -kissan kanssa 2013 valmistuneessa omakotitalossa. Matkustamme mieheni kanssa vähintään kaksi kertaa vuodessa, joten matkajuttujakin blogissa on aina välillä. Seuraava reissu suuntautuu Pariisiin elokuussa. Enimmäkseen blogissa on kuitenkin sisustusasiaa.

Muutama sananen talostamme: Kotimme ulkoseinät ja katto on otettu suurelementteinä Sami-taloilta ja muuten kaikki on nikkaroitu itse yhden puusepän ja perheidemme avustuksella. Myös laatoituksessa olemme käyttäneet ulkopuolista apua. Talo on siis tavallaan pakettitalo, mutta emme ottaneet pakettiin mitään sisusteita. Sähkö- ja putkityötkin on hoituneet perheen voimin. Kodissamme on 165 neliötä yhdessä kerroksessa. Tällä hetkellä yritämme saada pihaa ja terasseja valmiimmaksi. Kodin teimme ja sisustimme yhtäkyytiä, mutta pihan jätimme niin, että teemme sitä aina eteen päin kun rahaa on. Seuraava suurempi investointi on autokatoksen ja ajoluiskan pinnoitus. Piha etenee siksikin aika hitaasti, koska ajattelen aina, että mummona en muista oliko pihallani asfaltti, mutta sen muista, että kävin Pariisissa.

Kotimme lämpenee maalämmöllä ja viilenee maakylmällä, kesällä on mahtavaa kun ilmastointi huolehtii siitä, että sisälämpötila ei koskaan nouse yli 23 asteen. Tekniikka ylipäänsä pitää lämpötilan aina samana, oli ulkona sitten +20 tai -20. Meillä on täällä kuusi huonetta ja keittiö sekä kodinhoitohuone ja kylppäriosasto. Viime kesänä valmistui ikihaaveemme lasiterassi, joka on tuonut kotiimme yhden lisähuoneen. Pihalla on myös parinkymmenen neliön varasto ja kahden auton katos. 

Sisustus muuttuu ja hioutuu koko ajan, tällä hetkellä kotiimme tuo väriä vain kasvit, muuten on aikalailla mustavalkoharmaata. Olen ehkä työni puolesta saanut yliannostuksen kaikista väreistä tai jos laitan sisustukseen jonkin värin niin tulee aina mieleen, että se on sen ja sen asiakkaan logon väri. Meillä on paljon sisustusvalaisimia ja sohvatyynyjä, sillä en pysty hillitsemään itseäni niiden ostamisessa. Kalustuksessa design ja Ikea kulkevat kauniisti rinnakkain, eikä minulle ole väliä onko jokin kaluste "halpis" jos se on minusta kiva ja riittävän laadukas.

Kuvagalleriasta voi vilkaista kotimme jokaisen huoneen sekä pohjapiirroksen. Syhinää voi seurata myös Instagramissa ja Facebookissa, kuvia löytyy myös Pinterestistä ja Styleroomista. Indiedaysin ja bloglovinin kautta seuraaminen onnistuu myös. Täytyykin lähihetkinä ottaa työn alle kuvagallerian päivitys!

Vastailen mielelläni kysymyksiin, jos haluatte tietää vielä jotkain muuta tai uutta minusta tai kodistamme. Tulisin erittäin onnelliseksi, jos jättäisitte kommenttiboksiin pikkuiset moikat :)

torstai 21. toukokuuta 2015

Ei kukkia lasiterassille

Kun aloin haaveilemaan lasiterassista, niin mielessäni oli ihanan kutsuva ja vehreä keidas. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että meidän akvaariomme voi olla ihana ja kutsuva, mutta ei vehreä! Toistaiseksi en ole saanut nimittäin yhtäkään kasvia pysymään siellä elossa, sillä terassi kuumenee päivällä helposti yli 60-asteiseksi. Toki terassin saa pysymään viileämpänä, jos liukuovia pitää koko ajan auki, mutta en raaski, sillä kissat viihtyvät siellä ja nauttivat lämmöstä niin kovin. (Ja karkaavat heti, jos avaan liukuovet.) Pitäähän nyt joka kissalla olla oma lasiterassi!

Ehkä joku todella paljon paahdetta sietävä kukka voisi siellä selvitä isossa ruukussa, mutta mikähän sellainen laji olisi? Orvokki kesti viikon, anopinkieli pari päivää :D Sohvan taakse, keltaiselle seinälle sopisi mainiosti muutama ruukku, mutta tekokasvejako niihin pitäisi laittaa. Onneksi muulla terassilla on tilaa laittaa kaikki maailman kesäkukat! Pitääkin jo ensiviikolla lähteä kesäkukkaostoksille.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Puutarhaihmisen karkkikauppa

Oli pakko tulla hehkuttamaan tänne blogin puolelle aivan mielettömän upeaa yksityispihaan perustettua perennataimistoa, jossa poikkesin tänään anopin ja hänen siskonsa kanssa. Anoppi siskoineen ovat kovia puutarhaihmisiä ja he matkustavat ympäriinsä etsimässä harvinaisuuksia. Harvinaisuuksien perässä piipahdimme Kotkan Karhulassa sijaitsevalla Syrjäkadun Kukka ja Kurpitsa -taimistolla. Ja voi ihme, mitä kaikkea siellä olikaan!

Erilaisia perennoja oli monia satoja tavallisista harvinaisuuksiin ja joka värissä. Taimistoa pitää omalla pihallaan Eija, joka tietää perennoista ja niiden kasvatuksesta aivan valtavan paljon. Perennojen lisäksi mukaani tarttui roppakaupalla vinkkejä ja ohjeita uuden pihan suunnitteluun ja hoitoon. Oman pihansa lisäksi Eijalla on naapuritontille perustettu yleisölle avoin perennapuisto, jossa jokaisen Kymenlaaksolaisen puutarhaihmisen kannattaa ehdottomasti vierailla!

Olen ollut monena iltana pihahommissa (oikeastaan kaiken vapaa-aikani) ja muutaman viikon päästä pääsen jo varmasti näyttämään teille mitä kaikkea olen puuhaillut :)


maanantai 18. toukokuuta 2015

Kiiltävän tiskialtaan salaisuus

Keittiö on kodin sydän, ainakin kiiltävä ja puhdas sellainen. Tiskiallas on keittiömme murheenkryyni, sillä se tummenee ja pinttyy varsin helposti. Varsinkin kahvi on todella armoton tiskialtaalle ja ainakin meidän ruostumattomasta teräksestä valmistettu Stala pinttyy todella helposti. Vaikka tiskialtaan pesee joka päivä tiskiaineella ja harjalla, niin se ei riitä millään. Onneksi olen löytänyt tähän taisteluun mahtavan aseen! Noin kerran kuukaudessa kiillotan altaan EcoStar-puhdistusaineella ja tämän käsittelyn jälkeen tiskiallas on kuin uusi.


Seuraavana kuva ennen käsittelyä, vain vasemmasta reunasta olen kiilloittanut, jotta eron näkee paremmin:


Kuten purkin etiketistä voi päätellä, on puhdistusaine ollut kovassa käytössä. Ostin purkin K-Raudasta yli seitsemän vuotta sitten ja koskaan se ei tunnu loppuvan! Purkin sisältö on kova savimainen köntti ja siitä hangataan ainetta kostealla sienellä. Aine levitetään sieneen puristelemalla ja sitten vain kiilloittamaan. Olen käyttäyt tätä ylivoima-asetta vaikka mihin, laminaattiinkin ja hienosti on puhdistunut eikä pinta ole kärsinyt. Ovenkahvat, hopealusikat, saunan lauteet, uuninpellit ja kaikki muutkin pinnat ovat puhdistuneet, mihin ikinä olenkaan keksinyt tuotetta testata. En tiedä, suositellaanko esimerkiksi hopeaa kiillotettavan näin, mutta minä en ole osannut pelätä naarmuja tms, joten rohkeasti olen käyttänyt.

Tuotteen kotisivuilla kerrotaan tuotteesta näin: Ecostar on täysin myrkytön, hapoton ja ympäristöystävällinen puhdistusaine, joka sopii kaikille koville, vettäkestäville pinnoille. Ecostar on hellävarainen iholle, joten et tarvitse käsineitä. Myrkyttömyytensä vuoksi sinun ei tarvitse pelätä purkin joutumista lastesi käsiin, sillä edes suuhun joutuneena Ecostar ei ole myrkyllinen.

Siisteys on puoli sisustusta, joten sellainen vinkki tähän viikon alkuun :)

lauantai 16. toukokuuta 2015

Olohuoneen piensisustus

Mielestäni sisustuksesta tekee kodikkaan kaikenlaiset pienet esineet ja koristeet. Oikeastaan piensisustus on yhtä tärkeässä roolissa kuin vaikkapa kalusteet, verhot ja matotkin.  Minkälaisista piensisusteista meidän olohuoneemme on sitten tehty:


Tuotekuvat: finnishdesignshop.fi ja ikea.fi

Ihastun aina kovasti johonkin esineeseen ja kun saan sen kotiin niin tulen iloiseksi joka kerta sen nähdessäni. Kanto-telineen kohdalla muistan kuinka mieheni kävi sen ostamassa sisustuspuuskassa ja Nappulat ovat taas 30-v. synttärilahja. Lantern-lyhdyn toi joulupukki ja Milk-valaisimen sain lahjaksi appivanhemmiltani.

Esineihastukseni syntyvät hyvin usein sisustuslehtien ja blogien kautta ja meillä esillä olevat esineet ovat esillä monessa muussakin kodissa. Kuitenkin se, miten esineitä yhdistelee ja mitkä esineet päätyvät samaan kotiin tekee jokaisesta kodista uniikin. Vaikka Milk-valaisin on monessa kodissa ja blogissa, sen seurassa olevat esineet ovat erilaiset kuin meillä. Tai vaikka olisikin samoja esineitä, niin sitten kalustevalinnat tekevät omasta kodista yksilöllisen. Minusta meillä ei näytä samalta kuin jossakin toisessa sisustusblogissa tai sisustuslehden sivuilla. Satunpahan nyt vain tykkäämään samoista tavaroista kuin moni muukin :)

Kolahtaako sinuun sisustusblogeissa yleisesti nähdyt esineet vai yritätkö vältellä niitä omassa kodissasi?

torstai 14. toukokuuta 2015

Sateisen päivän yksityiskohtia

Tälle päivälle oli vaikka mitä suunnitelmia, mutta sade vesitti niistä jokaisen. Tylsistyneenä kiertelin kameran kanssa pitkin kotia ja näpsin sattumanvaraisia kuvia. Tässäpä siis sadepäivän kunniaksi kuvatulva kotimme yksityiskohdista.









Sateesta piittaamatta aijon kohta mennä grillaamaan! Toisaalta hyvä, että arkivapaalla sataa niin malttaa ottaa iisisti ja ladata akkuja ilman sen kummempaa touhottamista. Huomennakin on vielä vapaapäivä ja sitten onkin taas huisketta, kun aamulla lähdemme kuvauskeikalle, sitten ravintolaan syömään ja illalla nauramaan Sami Hedbergille. Lauantaina menemme kesän ekoille rippijuhlille ja sunnuntaina taas kuvauskeikalle. Toivotaan, että saadaan aurinkoisia hetkiä ja että tänäänkään ei ihan koko päivää sataisi.

Mukavaa loppuviikkoa!

tiistai 12. toukokuuta 2015

Apua kaivataan sokkelinvierustalla

Meillä on ollut pitkään pohdinnassa mitä laittaisimme sokkelin ja nurmikon väliin jäävälle noin puolen metrin alueelle. Oikeastaan on ollut vain kaksi vaihtoehtoa, mutta niidenkin välillä on ollut vaikeaa päättää. Sora ei tullut kysymykseen, sillä se tuppaa leviämään liian helposti nurmikolle.

Aluksi mietimme, että laitamme neliönmuotoista betonilaattaa taloa kiertämään, mutta kun päätimme olla laittamatta pihalaattoja pihaamme laisinkaan, niin luonnonkivet päätyivät valinnaksemme. Olemme käyttäneet pihallamme paljon luonnonkiveä, joten mielestäni ne sopivat hyvin tähänkin tarkoitukseen. Tilasimme noin kahden nyrkin kokoisia "rantakiviä", sellaisia pyöreähköjä ja sileitä. Niitä odotellessa laitoimme nurmikon rajalle lankun, jotta rajasta tulee siisti. Alue on nostettu hiekalla oikeaan korkoon, tasattu ja tampattu. Seuraavaksi olisi vuorossa kivien asettelu.

Viimeinen pohdinnassa oleva asia on se, että saumataanko kivet kivituhkalla vai betonilla. Onko jollakin kokemuksia jommasta kummasta? Kivituhka olisi huomattavasti helpompi laittaa, mutta alkaakohan kivien välistä sitten kasvamaan voikukkia ja muita rikkakasveja? Kuulisin oikein mieluusti, jos jollakin olisi kokemuksia varsinkin betonilla saumaamisesta. Onnistuisikohan kotikonstein?

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kiitos!



Hyvää äitienpäivän iltaa! Täällä on koko viikonloppu mennyt hirmuisessa tohinassa vähän siellä ja täällä. Tämän päivän kuitenkin pyhitin rakkaalle perheelleni kun kokoonnuimme viettämään äitienpäivää vanhempieni luokse. Minulla on kuusi nuorempaa sisarusta ja voitte uskoa että vilinää riittää, kun kokoonnumme kaikki samaan aikaan kotiin. Myös mummi oli juhlistamassa äitienpäivää kanssamme. Isosiskoni oli töissä, muuten hänkin olisi ollut seurassamme. Iskä oli valmistanut ihanaa kiinalaista ruokaa ja ahtauduimme kaikki samaan aikaan pöytään syömään. Kuuden hengen ruokapöytä taipuu hienosti myös kymmenelle hengelle :) Jälkkärinä oli ihanaa suklaapäärynäkakkua, nam! 

Tässä minä ja rakkaat sisarukseni äidin ympärillä <3



Ei ollut helppoa saada kuvaa, jossa kaikki katsoisivat kameraan tai pitäisivät edes silmiä auki :D

Olen monesti halunnut kirjoittaa sisaruksistani tänne blogiin, mutta aloittaminen on ollut vaikeaa. Tunnen niin valtavan suurta rakkautta tätä katrasta kohtaan, että tuntuu vähättelevälle kirjoittaa yhtikäs mitään. Olemme kasvaneet kaikki yhdessä ja hitsautuneet todella tiiviiksi perheeksi, jokainen on aina valmis auttamaan toista ehdoitta ja haluamme viettää aikaa yhdessä. Olemme joskus nauraneet, että jos meidät laitettaisi riviin kallion kielekkeelle ja yhden pitäisi hypätä pelastaakseen muut, ei meidän tarvitsisi valita kuka hyppää, sillä sanaakaan sanomatta jokainen hyppäisi samaan aikaan! Minulla ei ole kokemusta äidinrakkaudesta omaa lasta kohtaan, mutta olen aivan varma, että sisarusrakkaus on aivan yhtä voimakas tunne. En ylipäänsä voisi kuvitella rakastavani ketään yhtä paljon kuin sisaruksiani.

Muistan jo ihan nuorena monesti toivoneeni, että minuun saa tulla kaikki maailman kivut ja taudit jos yksikin sisaruksistani voi näin säästyä siltä. Jos joku heistä soittaisi minulle keskellä yötä ja pyytäisi lähtemään johonkin, hetkeäkään epäröimättä lähtisin. On kamalaa katsoa jonkun rakkaan surua, mutta ihana nähdä kuinka lohduttamalla mieli paranee hetkessä. Hakisin heille kuun taivaalta jos he vain pyytäisivät. Toisaalta tiedän, että he eivät pyydä mahdottomia, sillä rakkaus on yhtä vahvaa jokaista kohtaan, niin minun rakkauteni heitä kohtaan kuin heidänkin minua kohtaan.

Olemme asuneet lapsuutemme isossa rintamamiestalossa (joka on oikeasti paritalo) ja silti meitä on ollut aina monta samassa huoneessa ja jopa olemme nukkuneet samassa sängyssä. Kun olin teini ja pyörin kavereineni kaupungilla, riitti minulla silti aikaa myös sisaruksilleni. Useasti kun tulin yömyöhään kotiin, niin vielä juttelimme sängyssä siskon/siskojen kanssa ja lopulta he nukahtivat kainalooni. Ala-asteikäisenä olen jo kirjoittanut päiväkirjaani päivän tapahtumien jälkeen, että leikin heppaa siskojen kanssa vielä illalla kun kaverini olivat lähteneet kotiin.

Autan heitä mielelläni läksyissä, kutsukorteissa ja remonteissa, pohdimme yhdessä elämän merkitystä ja pystymme puhumaan aivan mistä tahansa. Tosin itse sitä aina haluaisi säästää pikkuiset kaikilta vähänkään negatiivisemmilta asioilta, vaikka tiedänkin, että jaettu ilo on kaksinkertainen ja jaettu suru vain puolikas. Toivon kuitenkin, että olen heille sellainen isosisko, jonka puoleen voi kääntyä ihan missä asiassa tahansa ihan koska tahansa. Toivon myös, että osaan olla heille esimerkki siitä, että elämästä pitää nauttia täysin palkein ja asioilla on aina tapana ratketa parhain päin. Paras neuvo, jonka voin nuoremmilleni sanoa on, että elämästä pitää nauttia joka sekunti, sillä elämme jokaisen hetken vain kerran, eikä eilistä pääse tekemään uudestaan. Elämän päätarkoitus on nauttia elämästä!

En voisi kuvitella millaista elämäni olisi ilman sisaruksiani tai millaista se olisi jos meitä olisi vain pari. Välillä hauskuutan itseäni ajatuksella, että jos teemme kaikki vaikkapa viisi lasta, niin vanhempamme saavat melkoisen määrän lapsenlapsia :D

Kiitos siis äidille siitä, että olen saanut nämä rakkaista rakkaimmat sisarukseni! Kiitos tuntuu sanana kyllä todella laimealle tämän rakkauden rinnalla <3

perjantai 8. toukokuuta 2015

Asioita kodistamme, joita kuvista ei ehkä välity

Kun Deko133-blogin Kristiina oli meillä pari viikkoa sitten kylässä, kyselin häneltä mikä kodissamme on erilaista kuin kuvista luulisi. Muitta mutkitta hän vastasi huoneiden koko, avaruus ja huonekorkeus. Ajattelin nyt tässä postauksessa yrittää kuvailla minkä kokoista meillä on oikeasti.

Olohuone ja ruokatila näkyvät blogissa varmasti useimmin, joten aloitetaan siitä, että tämä tila on noin 40 neliöinen. Huonekorkeus koko kodissa on 260 cm, joten kuutioita on ihan riittävästi. Tila on noin 8x5 metriä, eli hieman suorakaiteen muotoinen josta olohuoneen osuudelle on annettu yli puolet. Kaksi ehjää seinää ovat laidasta laitaan täynnä ikkunoita, joten luonnonvalo on seuranamme koko päivän.



Keittiö on tavallaan samaa tilaa, mutta se jää kulman taakse hieman jemmaan. Keittiö on kooltaan noin 3,5x5 metriä eli vajaa 18 neliötä. Vasemmalla puolella on kuusi yläkaappia ja oikealla puolella viisi korkeaa kaappia. Baaritiski rajaa keittiön ruokahuoneesta ja se on pituudeltaan noin 120 cm, eli kaksi mahtuu hyvin istumaan sen ääressä. (By the way, haluaisin uudet baarijakkarat...)

Ennen kuin tarvitsee mennä yhdestäkään ovesta, on tässä yhtenäisessä tilassa neliöitä noin 70. Olohuoneen, ruokatilan ja keittiön lisäksi aula ja pieni pätkä käytävää. Makuuhuoneita on kolme, ja ne ovat 11–13 neliöisiä. Työhuoneessa neliöitä on vähemmän, vain 9.

Olohuoneesta mennään noin yhdeksän neliöiseen saunan pukuhuoneeseen josta on käynti pesutiloihin. Kylpyhuone on seitsemän neliöinen ja saunassa neliöitä on neljä. Pikku-wc on noin 2,5 neliöinen.

Suuremmassa vessassa tilaa on enemmän, ruhtinaaliset neljä neliötä ja niihin neliöihin mahtuu runsaasti säilytystilaa! Rinnakkain on neljä 60 cm laatikostoa.

Kodinhoitohuone on kuuden neliön kokoinen ja sinne mahtuu kaikki tarpeellinen. Rinnakkain mahtuvat pesukone ja kuivausrumpu sekä neljä 50 cm laatikostoa.

Olen oikein tyytyväinen väljään kotiimme, mutta toki rahaa ajatellessa olisi voinut joissakin asioissa tiivistää. Toisaalta kun kerran rakentaa niin rakentaa sitten kunnolla :)

Täällä paistaa pitkästä aikaa aurinko, joten nyt kiireenvilkkaa pihahommiin. Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Kamera-arvostelu: Olympus OM-D EM-5 Mark2

Kameraa (kuten muutakin kallista elektroniikkaa) hankkiessa, tykkään lukea muiden kokemuksia tuotteesta ennen sen ostamista. Ajattelinkin nyt kirjoittaa arvostelun kamerastamme, jospa siitä joku saisi vinkkiä kamerahankintaan. Joulukuussa kirjoitin uudesta kamerastamme (Olympus OM-D E-M5) ja siitä, että kahden viikon vanhana pudotin kapineen lattialle ja se meni tuusannuuskaksi. Tässä välissä on käynyt niin, että mieheni kyllästyi tuohon kameraan ja halusi upgreidata kameran Mark2-malliin. Nyt meillä siis asuu Olympus OM-D EM-5 Mark2.

Tämä EM-5 Mark2 on siis tämän postauksen päätähtenä, mutta tässä muutama eroavaisuus EM-5:n ja EM-5 Mark2:n välillä:

+ videokuvaus toimii huomattavasti paremmin, mm. kuvanopeus on korkeampi (60 fps/s, voi tehdä hidastuksia paremmin), tarkennus toimii paremmin sekä videokuvan pakkaus on parempi. Timelapse-ominaisuus sekä mikrofoniliitäntä löytyvät myöskin.

+ Uudessa kamerassa on 360°-kääntyvä näyttö, joka on blogikuvauksessa aivan ehdoton ominaisuus minulle. Usein pidän kameraa pään yläpuolella, niin on mukavaa nähdä mihin tähtäilen. Näyttö on myös tarkempi ja kirkkaampi!

+ Kuvanvakaaja on entisestään parantunut ja se sijaitsee poikkeuksellisesti rungossa, kuvat eivät tärähdä hämärässäkään. Vakaaja toimii niin hienosti, että kuva ei tärähdä, vaikka sitä yrittäisikin. Jalusta on jäänyt täysin työttömäksi.

+ Langaton yhteys on uutuus, jota en ennen osannut edes kaivata. Nyt kuvat siirtyvät luuriin ja läppäriin langattomasti sekä kameran ohjaaminen onnistuu langattomasti kännykällä. Jos siis haluaisin ottaa vaikka itsestäni kuvan, niin voisin rajata, tarkentaa ja laukaista kännykällä! Ei siis enää koskaan juoksemista kameran eteen.

+ Kameralla voi ottaa korkearesoluutiokuvia (40M) joka riittäisi helposti vaikka tapettiin!

Juttelin Bloggers' Inspiration Day -tapahtumassa Olympuksen edustajan kanssa ja hän kertoi, että moni ammattikuvaaja on siirtynyt peilijärkkäreistä pieneen ja näppärään EM-5 Mark2 -kameraan. Ei ole hirveästi järkeä raahata järkälemäistä kameraa mukana koska tällaisella pienellä, käsilaukkuun mahtuvalla kapistuksella saa yhtä hyviä kuvia.


(kuva: Kristiina/Deko133-blogi)

Hinnat:
Olympus OM-D EM-5 Mark2: noin 1099 €
Olympus OM-D EM-5: noin 599 €

Objektiiveina meillä on pienikokoinen ja erittäin valovoimainen (kiinteä 45 mm F1.8) ja kalliimpi zoomiputki (12–40 mm F2.8), jotka hankittiin jo tuohon vanhaan kameraan. Näillä pärjäilee oikein hyvin, mutta haaveissa on hankkia vielä laajakuvaobjektiivi.

 

Yhteenveto:
Minä olisin pärjännyt blogihommissa loistavasti edullisemmalla EM-5-kameralla, mutta koska mieheni harrastaa vakavissaan videokuvausta, piti kamera vaihtaa. (Tosiasiassa mieheni on aivan sekaisin kaikkeen elektroniikkaan...) Ei käy kieltäminen, etteikö tämä EM-5 Mark2 olisi blogihommissakin aivan ihastuttava ja täydellinen, mutta hinta on minusta aika suolainen.

Näitä kahta Olympusta edelsi Panasonicin Superzoom-kamera, joka ei oikein sovi samaan postaukseen Olympus OM-D EM-5 -kameroiden kanssa. Silläkin pärjäsi, mutta en enää ikinä vaihtaisi siihen takasin. Se myytiin pois, koska se ei ollut soveltuva edes varakameraksi :D

Näistä kuvista hahmottuu rungon koko aika selkeästi, näyttää Iittalan pieni Kivi-tuikkukin jättiläiselle:


Niin blogiharrastus vie mennessään! Empä olisi uskonut, kun kaksi vuotta sitten aloitin pokkarilla, että tulevaisuudessa kuvailen huippukameralla näitä samoja sohvatyynyjä!